Aulapöytä

Tiedättekö, joskus sitä voi vaan pohtia hölmönä huonekalun paikkaa ja unohtaa että kokeilullahan siitä selviää ❤

Haaveilin nimittäin että mahtuisiko meidän yläkerran eteiseen aulapöytä, ihan justiinsa keskelle huonetta ja lattiaa, sellainen pöytä jolle saisi vaihtelevia kukka-asetelmia ja kaikkea nättiä. Sekä laskea käsistä posti hetkeksi sekä muuta kätevää. 

Sitten testasin. Mahtuuhan se, ihan heittämällä ja ei ole yhtään ahdastakaan. Tämän isomman eteisen kautta mennään kaikkialle, vasemmalta olohuoneeseen ja oikealta makkariin, ja suihkuun ja vessaan ja... Ovia on vaikka muille jakaa ja silti tämä pöytä on ihan kotonaan tässä risteyksessä eikä ahdista sekä naulakolle mahtuu kulkemaan.

Nyt pöydälle pääsi jättimäinen kimppu laikkukirjokanukkaa, jota sain kerätä melkein naapurista ihanilta ihmisiltä, jotka aina toivottaa tervetulleeksi heidän upeaan puutarhaan.

Katossa on edullinen löytö muutaman vuoden takaa huutokaupasta, klassikko suomalainen kattokruunu sävysävyyn roosan tapetin kanssa. Pikkuiset koristeet puuttuvat mutta ei haittaa menoa.

Pöytä on tuunattu Unelmien Talo & Koti-lehdessä ja siitä juttu blogissa täällä, klik. Korallit ovat löytöjä luottopaikasta Oldscool Hämeenlinnasta ja tuoksusoijakynttilä valmistettu itse. Iso Höganäs-ruukku on löytynyt kirpputorilta.

Kuvasin juuri illan viimeisen valon hetkenä, sitten olikin jo iltahämyn aika. 

Heipat täältä aulasta, hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua!

I finally tried if I could fit a hallway table in our hallway. Easily! How silly of me for not trying it before. But now it is there to accommodate everything from flowers to lovely things, as well as mail and keys. The branches are from Argenteomarginata plant, big and bold is my favorite setting. The table is a diy project from 2 years back.

Good night you lovelies and have a great weekend!

Savirappaus-viikonloppu

Mieletön viikonloppu takana ja inspiraatiota niin paljon että tovi menee vielä että kaiken sisäistää! 

Olin ystävän kanssa savirappaus-kurssilla Naantalissa @ihansavessa Savimestarien taitavassa opissa ja olen nyt ihan hulluna saveen. 

Savimaaliin olin täysin inlove jo tottakai aiemmin mutta nyt sitä ymmärtää lisää miten huikeita pintoja tällä voikaan luoda sekä miten upea materiaali on kyseessä. Suosittelen lämpimästi Suvekan kursseja, hänen innostus tarttuu ja kaikki tuntuu vaivattomalta ja mutkattomalta. Savirappaus-kurssitalo on myös tavattoman ihastuttava!

Viikonloppu oli täynnä harjoittelua, testausta, kokeilua, juttelua, opettelua ja vielä älyttömän hyvien lounaiden siivittämänä. Hyviä tyyppejä, aurinkoa, lämpöä, ihana ystävä mukana, hotellimajailuakin eli todellinen irtiotto ja miniloma. 

Ekologisesta, hengittävästä, antimikrobisesta, eläväisestä, kestävästä ja tavattoman kauniista savirappauksesta voisi sitten puhua vaikka kuinka mutta laitan tähän oheen nyt kuvakasan ja inspiraatiota hitusen siitä mitä viikonloppu tarjosi. Heti haluan seuraavalle kurssille ja materiaalia lähti mukaan autoon niin että peräkontti oli aivan, melkein liian, täynnä.

Went on a clay plastering course last weekend and it was so inspiring that my head is still spinning. Check out more of the inspiring Suveka's insta @ihansavessa and I cannot recommend more of her wonderful courses. Go! And you will fall head over heals in love with clay. Had a car full of materials as we headed home, learned so much new things and already decided for the next course in September.

Sängynpääty

Meidän putkisänky on ollut käytössä jo melkein vuosikymmenen, se on yhä yhtä ihana ja sehän rakennettiin Sormustin ja Sorkkarauta-kirjassa, ohjeet ovat siis siellä. Sänkyyn voi ripustella katoksia, valosarjoja, kankaita, vaatteita tuulettumaan ynnäjamuuta mutta sängynpäätyä siinä ei ole vielä ollut.

En ole keksinyt millaisen haluaisin tai että edes haluaisin sängynpäätyä kunnes tyynyjen valuminen pois sängystä alkoi yhtäkkiä turhauttamaan kamalan paljon. Asialle täytyi tehdä jotain. Haave sängyn sijoittamisesta myös joskus vaikka keskelle makuuhuonetta tai ikkunan eteen, vaatii sängynpäädyn.

Kierrätystekniikalla pääty tarvitsisi tehdä eikös? Kunnon Pinterest-ideointia tarvittiin että alkaisi aivonystyrät ahkeroimaan ja kun idea ja varastosta jo löytyvä vanha rima kohtasi, kismet!

Ja huomasitko sängyn alla mötköttämässä yhden pienen Ymmi-koiran, kun oli pakko päästä kuvaan :)

Ystävien ulkorakennuksen laudoituksesta purettua vanhaa rimaa, hakasnaulain, mittanauha ja välipalikoita millä mitata rimojen etäisyydet toisistaan. Paksuus vaihteli, leveys vaihteli mutta kun kärsivällisesti asetteli ja naulasi hakasilla kiinni niin hyvä tuli. 

Puun pinnalle en tehnyt muuta kuin suopakuurasin pellavaöljysuovalla, jota saa täältä. Miniskidisti hioin tikut pois. Hakasten jättämät jäljet ylärimasta kittasin Rubinol-kitillä, joka on ainoa puukitti mitä käytän koska se on niin mahtavaa, sitäkin saa täältä. 

Tein Instaan videon jossa on työvaihekuvia lisää, katso toki sieltä lisää ja tuossa on linkki suoraan videoon. Päädyn kiinnitin putkisänkyyn tottakai putkiliitoksilla, ainiinjoo, niitäkin saa täältä.

 Nyt ei tyynyt karkaa! 

Vanha väri rimoissa sopii täydellisesti savimaalattuun seinään makuuhuoneessa. 

Tästä tuli niin sopiva ja sievä.

Lisävinkit makkariin; pellavaiset lakanat (paitsi vaaleat pitkulatyynyliinat) on itse ommeltuja ja värjätty liukuvärjäys-metodilla Ihana-lehdessä syksy-nro 2014 ja laatikosto-yöpöytä oli ihka ensimmäinen juttu Unelmien Talo & Koti-lehdelle, löydät blogi-jutun aiheesta täältä.

Ihanaa viikonloppua!

Made a headboard / bedhead for our pipebed after 10 years. Just suddenly started to obsess about the moving pillows that didn't use to bother me. Recycled wood that I already had, some simple tools and washing the wood with linseed oil soap, that is pretty much it. 

Even the color of the recycled wood is perfect for our bedroom. Now the pillows can't flee the bed and a bonus, I can place the bed even in the middle of our room if I want to! Made a video that has more step-by-step instructions, you can find it on my Instagram, here.

Jotakin vaaleanpunaista

Meille muutti jotakin vaaleanpunaista, eikä vain yksi vaan kaksi kaveria. 

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ystävän ihanassa putiikissa Vintagevintillä kun nämä siellä näin tai oikeastaan ensin hänen instassa ja se oli sitten menoa. Ei meillä ollut missään suunnitelmissa tarvita kahta sohvaa lisää, kreisiä mutta ne tulivat uniin asti ja tiesin että nyt toteutetaan samettiunelmia. 

Ihan mahtavan mukavat! Seikkailevat nyt toistaiseksi ruokailuhuoneessa ja ihan kuin niiden aikaisempi omistaja olisi pitänyt ne jossakin naftaliinissa, sillä ei näy kuluman kulumaa eikä ajanhammasta. 

Näin karvaisien elukoiden kanssa, sametti tuntuu hullun valinnalta mutta karvat lähtee yllättävän helposti kostutetulla liinalla. Nyt näille sohville on jo monta nurkkaa suunnitteilla ja keskellä ruokailuhuonettakin on tosi hyvä!

Ihanaa vappua ja viikonloppua ❤

Something vintage, blush and velvety moved to our home. Not just one, but two sofas! These treasures came to a dear friends vintage boutique Vintagevintti and I knew I could not resist, so here they are. 

For now, these most comfortable ever treasures are smack bang in the middle of the dining room and that is good. 

Have a lovely weekend!

Vitriini ikkunoista

 

Vanhoista ikkunoista kierrätettyä vitriiniä olen aina janonnut meille kotiin, sellaista justiinsa sopusuhtaista, joka olisi meidän nurkkiin sopivan kokoinen ja kaunis kuin mikä.

Tämä on isoin mööbeli mitä olen ikinä tuunannut ja rakentanut, mies assaroi kun tarvitsin lisää muskelia, monta kättä tai apuria. Välillä jännitti että kuinka naisen käy ja hyvin, enemmän kuin hyvinhän siinä kävi. 

Se on hurjan iso mutta eikös näytäkin olevan juuri sopivan kokoinen ruokailuhuoneen huonekalu.

Ikkunat ostin ikkunataitaja-ystävältä, kaapilla korkeutta on melkein huikeat 250 cm sekä on 60 cm syvä ja silti ilme on keveä kun alla on jalkaa ja detaljia siellä täällä. Ohjeet löytyvät juuri nyt huhtikuun Unelmien Talo&Koti-lehdestä, sinäkin pystyt tähän rakenteluun ihan takuulla! 

En muista milloin olisin lallatellut onnellisena niin kovasti ja rehellisesti kerrottuna vähän tanssahdellut samalla, kun pääsin täyttämään vitriiniä. Mies varmaan luuli että nyt se sekosi, nauroi ja katseli menoa.

Keittiöantiikki, astiat, erityisesti vanhat astiat ja kyllä ne uudetkin yhdessä tekee meikäläisen onnelliseksi. Tämä vitriini myös mahdollistaa meillä kohtalaisen läheisessä tulevaisuudessa alkavan keittiöremontin, jee! Täytyyhän sitä olla paikka mihin kaikki roina menee keittiönkaapeista, jotta pääsemme purkamaan ne atomeiksi.

Pieni detalji, hauskimpia asioita vitriinissä on yli 10 vuotta sitten löytyneet Royal Copenhagen-kupit joita on niin paljon että säilytän niitä purkeissa ja lootissa. Maksoivat huikeat 0,10 e kappale, joten ostin koko laatikollisen, noin 169 kpl niitä, heh. Ovat niin nättejä että tekisi mieli koristella niillä vaikka kuusi, tarvittaisiin vain vankka kuusi. Nyt koristavat vitriiniä ja osa on käytössä espressokuppeina.

Millainen olisi sinun unelmien vitriini?

This is one of those dreampieces, to make a glass cabinet out of old windows and other salvage parts and now I've finally done it! It's so big but it's just the right big for our dining room and looks so proportionate to the space. 

It was exciting and I was a bit nervous at first about making such a big piece but it turned out so great, so I know that you can build it too! Instructions for the glass cabinet are right now in the April issue of Unelmien Talo&Koti-magazine, where I gathered my best tips of the making, materials and such. This goes straight to the top of my list of best recycling furniture pieces ever, I smile every time I walk into the room.

Työhuoneen remonttia osa 2 savimaali

Maalauksen aika oli työhuoneessa ja mielessä oli tummansinisen harmaa tai harmahtava tummansininen, miten sen nyt sitten ajattelisi. Tein ankarasti testailuja eri sinisillä, preussin, ultramariinin ja monasterin sinisillä yhdistettynä mustaan ja vaikka muuta.

Ja kun sävy ei millään tuntunut löytyvän tein vielä lisää kokeiluja! Seinä alkoi näyttää ja tilkkutäkiltä ja välillä lannistui melkein kun oikea sävy ei alkanut löytymään, joko se meni heti likaisen harmaaksi jos pohja ei ollut tarpeeksi vahvan sininen ja sävy oli liian petrooli, liian violetti, liian sitä ja liian vähän tätä.

Mutta sitten se löytyi.

Se tavoiteltu harmahtavan sininen värisävy 

ja tässä suunnilleen resepti:

10 litraa savimaalia

n. 60 ml yön sinistä (monasterin sininen) vesivärisävytettä

n. 650 ml ultramariinin sinistä vesivärisävytettä

n. 180-200 ml mustaa vesivärisävytettä

Väripohjan pitää olla kunnolla sininen että sitä voi tummentaa, muuten siitä tulee likainen, epämääräinen sävy. Resepti ei ole tasan tarkka! Joten tee kokeiluja ihmeessä ja testaa sävyä 

Savimaali sekä sävytteet ovat Domus Classicalta, sävytteet ovat muovittomia Sateenkaari Perinnetaidon valmistamia ja ostin monta purkkia ultramariininsinistä ja sehän loppui silti kesken.

Akuuttiin sinisen tarpeeseen sillä maali piti vihdoin viimein saada seinään, päätin testata että olisiko tämä niitä helppoja pigmenttejä joista itse tehdä pastaa, ja olihan se. Yhtä helppoa kuin vihreä umbra-pigmentti, lisää vettä, tee paksua pastaa, odota yön yli ja sinulla on valmista sävytettä. Ei onnistu kaikilla pigmenteillä mutta ultramariininsininen onnistuu. Tämä pigmenttikin löytyi Domus Classicalta ja on kyllä ihanan edullinen kilon pussi.

Savimaali on oma ehdoton maalisuosikki, kuivuu nopeasti, eläväinen lopputulos ja kuuluukin maalata ristiin rastiin pensselillä, hengittävä, ekologinen ja vaikka mitä muuta. Telalla lopputuloksesta tulee loputtoman tylsä ja maalia kuluu ainakin 1,5 kertaa enemmän. 

Sekoitin koko pönikän kun en ollut varma kuinka nälkäinen on uusi pinkopahvi. Tällä purkilla maalaa noin 60 m2 ja maalia jäi aikalailla vaikka sitä olisi pitänyt kulua enemmän näihin neliöihin.

Ai niin joo, ja yksi maalauskerta riittää, se on mahtavaa.

Siitä tuli niin mieletön että en olisi uskonut! 

Huoneesta on muinoin purettu kaakeliuuni ja halusimme että muuri sulautuu seiniin sen sijaan että se pomppaisi valkoisena esiin, joten se sai saman värin pintaansa. Alaosaa jouduttiin alta paikkaamaan antiikkilaastilla vanhojen vaurioiden takia mutta nyt paikkauksia ei enää edes näe.

Seuraavaksi vielä patterit saavat tumman sävyn öljymaalista, asemalla kaikissa huoneissa nämä 70-luvun patterit on häivytetty näkyvistä sulauttamalla ne seinien väriin niin jatketaan samaa. Jos patterit olisivat komeammat, saisivat ne näyttävämmän värinkin.

Ihanaa miten sininen häipyy mustaan, älyttömän tunnelmallinen sävy. Savimaalin sävy hivenen muuttuu valon mukaan ja on usein ihan erilainen aamulla kuin illalla ja tämähän sopii. Huoneeseen tulee tummia puunsävyjä ja sininen tulee olemaan niiden paras kaveri. En malta odottaa!

Claypaint is one of my favorite paints. Full matt, lively surface, covers well and you are supposed to paint it criss cross, ecological . Only challenge is that you have to create the tint yourself. So I made a wonderful dark greyish blue with two different blues and black. Hubbys study turned a beautiful moody blue and it's going to highlight all the wood tones that are coming in the room, can't wait to finish it!

Työhuoneen remonttia osa 1

 Hei pitkästä aikaa! 

Johan vierähti mutta on täällä asemalla puuhattukin. 

Tärkeimpänä asiana oli että tuli levättyä syksy, sillä osaan nykyään jopa vähän tunnistaa oman väsyn ja silloin tarvitaan kunnon paussia. Ihan puhdasta lepoa ja sitä tuli nyt haalittua. 

Oikeastaan pidin ensin pienen paussin lokakuussa ja se vasta näytti itselle että jestas, mä tarvitsen paljon lisää, olo on rätti. Freelancerina lomat jäävät pitämättä ja ovat jääneet pitämättä jo vuosia. Normaalisti jos pidän toisesta työstä taukoa teen sillä tauolla aina jotain muuta, tapahtumaa jne., ja jossain vaiheessa huomaa menevänsä jo autopilotilla ja todella lujaa.

No, nyt vointi on jo parempi mutta tekee mieli silti yhä ottaa iisisti ja keskittyä kotiin. Vuosi 2020 antoi oikeastaan tähän mahdollisuuksia aivan eri tavalla kuin koskaan ennen meillä.

Mutta sitten remonttia!

Remontti onneksi voi olla joskus terapeuttistakin ja joulukuussa aloitettiin miehen työhuoneen remontti. Tämä on ihan uusi huone, siis remontin suhteen. Kyseessä on asemapäällikön huone, jolle ei ole tehty tähän asti muuta kuin paikkailuja (sekä asbestilattian poisto ammattilaisten toimesta jo 2009).

Pinkopahvia oli pakko repiä ulkoseinältä kun tukkimattomat vanhat lähetinlankojen reiät olivat houkutelleet ampiaisen pesiä ja pesäkoisaa nurkkaan ja tätä emme olisi halunneet tehd,ä sillä paperit olivat täällä täysin ehjät. Mutta pakko mikä pakko. Nyt viisaampana tiedän että oltaisiin voitu vain leikata yhden seinän pahvit pois ja paikata tämä kohta, mutta tuli vähän hotastua, hups ja lähti liikaa. 

Pikaiset räpsyt huoneesta ennen kuin remontti tosissaan lähti vauhtiin, tässä siis ENNEN:

Työhuone todellakin ennen! Kittauksia vähän lattiassa, lattiasta lisää myöhemmin. Mutta siis se oli aika pinkopahvittaa sitten, ensimmäistä kertaa meille itseasiassa. 

En jaarittele hulluna aiheesta mutta tässä meidän parhaat huomatut vinkit:

1. Paras ja perusteellinen ohje mikä katsoa on Krista Lintulan opinnäytetyö pinkopahvituksesta, todella hyvät ohjeet, klikkaa tuosta linkkiä!

2. Ainoana erona oppaaseen, teimme liima-liisteri seoksen selluloosa-liisteristä, joka on muovitonta (saa Domus Classicalta) ja Erikeeper-liimasta 1/1 suhteella eli suhde sama. Käytimme myös pahvien kostutukseen vain puolet suositellusta vesimäärästä ja käytimme siihen suurta painesuihkupulloa.

3. Tee suunnitelma, piirrä paperille jokainen seinä, mittaa tarkkaan ja kirjoita millaisia arkkeja ja minkä kokoisia tarvitset. Numeroi ne paperille ja tee asennusjärjestys. Leikkaa arkit ja kun aloitat kostuttamaan, lado ne tosiaan lattialle alimmaiseksi viimeinen arkki jne. Tee yksi seinä kerrallaan, me tehtiin 2 seinää/päivä ja kaikessa rauhassa kahdessa päivässä huone. Pahvit olivat siis muoveissa yhteensä 2,5 päivää ja hienosti toimi. Leikkasimme pahvit sellaisen akkuleikkurin avulla rullasta, nopeutti valtavasti tätä vaihetta.

4. Ostettiin rulla aika tukevaa kasvihuonemuovia jo aikoja sitten ja levitettiin pahvit suorana lattialle kahden muovin väliin, toimi meillä hyvin. Seinien nurkkiin naulattiin kuivana pinkopahvisuikaleet pohjalle ihan muutamalla nupinaulalla, näiden nurkkapahvien täytyy saada liikkua alla. Nämä suikaleet leikattiin pinkopahvista itse, ei tarvinnut olla valmiita nurkkapaloja. Suikaleiden ei edes tarvinnut olla täydelliset sillä nehän jäävät täysin piiloon. Suosittelen myös mittaamaan seinien korkeudet ja jättämään turhat suositellut 5-10 cm ekstravarat pois vuotien pituuksista, ne olivat niin tiellä asentaessa. Kostea sieniliina on paras liimaus-apuväline, tapettiharjaa ei tarvittu lainkaan.

5. Oli avuksi olla ensikertalaisille apuri ja meitä siis kaksi henkilöä, eli yhteensä kolme tekemässä. Kun kaksi seinää oli tehty, meni loput kaksi seinää helposti kahdestaan, toinen raksatelineillä ja toinen lattianrajassa. Kiire tuli jos pahvit olivat liian kuivia, suihkupullo auttaa tähän. Parhaiten meni viimeinen vuota, joka tuntui liian kostealta mutta olikin täydellinen. 

6. Jätettiin vanhat pinkopahvit pattereiden/ikkunoiden alle ja yhdistettiin uudet pinkopahvit niihin. Makulatuurit vain niiden päälle, upea tuli. Muista erilliset vuodat aina ovien ja ikkunoiden ylle, L:n muotoisia vuotia ei pidä asentaa, lupaan, ne repeävät. Missään pinkopahvitus-ohjeissa ei neuvota mitä tehdä tuuletusräppänöiden kohdalla, joten me tehtiin kuten kuvassa näkyy. Leikattiin aukko, nupinaulattiin ympäriltä. Päälle sitten ohennetut liimasuikaleet niin nupinaulat katosivat näkyvistä. Toivottavasti ei repeä ja toimii tämä taktiikka.

7. Aivan parhaat vinkit pinkopahvin ohentamiseen löytyy tuosta opinnäytetyöstä, kuvien kera. Suuria arkkeja ei pahemmin tarvinnut ohentaa kun niitä pystyttiin suunnittelemaan valmiiden ohennusten suhteen ja lomittamaan. Suurin työ ohentamisen suhteen oli nurkkasuikaleiden ym. ohentaminen mutta ei tämä vaikeaa ole, vie vain aikaa. Nekin saivat vuorostaan kostua yön yli. Liima ottaa parhaiten oikean kosteaan pinkopahviin!

8. Varmaan paras vinkki kaikesta on tämä: Max. 20 mm nupinauloja (Domus Classicalta saa sekä pinkopahvia) mutta vielä parempia olisi 15 mm lautaseinällä. Lyö tarpeeksi harvaan nupit, aivan max. 3 cm lomituksella nupinauhan päälle, me mentiin ihan naurettavan tiheällä ekat seinät, mutta opittiin. 

Lyö aivan kaikki nupinaulat puolipänniin, voit rauhassa lyödä ne alas seuraavien päivien ajan kun pahvit ovat kiristyneet, ei kiirettä. Jos naula lähtee menemään vinkuraan, ota pois, lyö viereen toinen tai anna olla ilman jos mahdollista.

Meillä oli myös apurina huoneen remontissa auttamassa tehopakkaus ystävä Julia Tmi Oldscoolilta. Puuduttava työvaihe, miljoonan vanhan nupin poisto alta kävi häneltä vauhdilla ja apua oli valtavasti mm. lattian kanssa, tästä myös lisää pian.

Pinkopahvi on kyllä ihana materiaali, vaimentava, pehmeän oloinen ja antaa lämpimän tunnun. Ohennetut reunat häviävät täysin maalatessa kadoksiin ja me tykästyttiin tähän materiaaliin. 

Nyt me ymmärretään pinkopahvin ihanuus.

Sitten oli vuoro aloittaa värikokeiluja, tästä seuraavaksi, ihanaa keskiviikko-iltaa!

It's been a while since an update but I have had a pause and a lot of rest that did me good and we started renovations on my hubby's study. The before pictures are good to have and they do look quite startling. The first thing we had to do in the room was to install traditional backing paper on the walls, our first time. It was scary at first but then we got better at it and once the stress was gone, we could actually enjoy the installation with the last wall.

The feeling with the new matte paper is soft and the acoustics is great and it has a nice warmth to it. Next, time for some ecopainting with clay paint, gonna mix the color myself, stay tuned!