Syksyn satoa ja sanon A

Näin kauniisti meidän ainoa pieni kriikunapuu keväällä kukki..

ja näin valtavasti siitä saatiin satoa!
eikä tässä edes ole aivan kaikki, hurjan paljon puu jaksoikin, kirvoista huolimatta.
Nyt koitan päättää mitä näillä tekisin? Likööriä ehkäpä voisi kokeilla, onko teillä lisää ideoita? Mielelläni otan ehdotuksia vastaan. Kuiva kesä on tehnyt näistä kirpakoita ja saanut kivet tarttumaan kovaan hedelmiin joten hillot jäävät nyt vain haaveisiin, mutta kyllä vielä käyttöä niille keksin.

Syntymäpäiväksi kesällä saadut kauniit harmaanvihreät laventelit istutin jo kuumimpaan aikaan tähän valtavaan betoniruukkuun pihalle, ja vaikka myöhässä olinkin istuttamassa, ehtivät ne näin suuriksi. Otan oksan ja hieron lehtiä kädessä, tuoksu on niin virkistävän rauhoittava. Kiitos Laura ja Kai!

En tiedä lainkaan mikä on se paras hetki kerätä laventelia, mutta mielestäni hetki on nyt yhtä hyvä kuin milloin vain, pieniä nippuja sisälle kuivumaan ennen kuin syksy ne vie. Toivottavasti kestävät ruukussa talven yli ensi vuoteenkin, ja kasvavat valtaviksi.

Betoniruukkuja on pihassa neljä siellä täällä, pitäisiköhän täyttää kaikki samalla?

Ja vielä viimeisenä sanon jälleen A, nimittäin hyvin ällistyttävän ja aika harmistuttavan postista noutamatta jättämisen vuoksi asemalle takaisin palanneen, nyt siis matkustelevan ja kultivoituneen 
A-kirjaimen arvon siispä uudelleen,
eli ta-ta-daa, päristystä kiitos...

ja voittaja on
Pilvitarha nrolla 43!
Onneksi olkoon, laitathan minulle yhteystietosi sähköpostiin niin lähtee A varmasti tällä kertaa kotimatkalle.

Elokatu

Ajattelin vielä piipahtaa kertomassa viikonlopun varalle mukavan shoppailuvinkin, nimittäin Metsänkylän navetalla olisi nyt myytävänä runsaasti vanhoja emaloituja katukylttejä, Porissa muinoin palvelleita. Loistokuntoisia kylttejä ja mainioita katujen nimiä, kaikkea  
Kartanontiestä lähtien Esivallankatuun.
Päätin tuoda Elokadun kotiin,

yläkerrassa se vilkkain kohta ja juuri ennen olohuonetta, tästä kuljetaan kaikkiin suuntiin ja rampataan se jos tämä sekunti.

Ja tottakai Rautatien puistokatu, josko tämän vaikka laittaisi joskus pihapuistoon omaksi iloksi. Nämä kyltit osaavat olla jo niin harvinaista herkkua, siis ainakin näin suurella nimivalikoimalla. Sunnuntainahan siis on tuo Metsänkylän navetta auki, ja aivan täällä Hattulassa, vain nykäisy Hämeenlinnan Aulangolta, suosittelen kyllä piipahtamaan!

Ihanaa ja Tori

Vielä tuntuu että on kesää jäljelläkin kun kultapallot kukkivat asemapuiston laidalla, hain valtavan kimpun ihailtavaksi ja tässä ryhmässä ja värissä on kyllä voimaa! Kesällä kirpputorilta löytynyt maljakko on ihanin aarre pitkään aikaan, parhaat pari euroa kulutettu, kun mummola, mummolan kammari ja kesä tulee mieleen aina kun sitä katselee.

Samalla osui silmiin jopa kesän viimeinen karannut orvokki, oli keskellä nurmikkoa hautautuneena.

Piti vielä kertoa että Ihana-lehdessä on tällä kertaa aseman puolesta tarkat  
ohjeet oman kerroslautasen tekemiseen!
Tämä oli mukava projekti suunnitella miehekkeen kanssa, vihdoin kaikki ne eripari sillisalaatti-lautaset parempaan käyttöön.

Työpöydän kulmalla

Kiire on iskenyt täysin arkeen tänä syksynä ja koitan palloilla työn ja kodin ja projektien kanssa, vielä jotenkuten onnistuu, mutta blogi kärsii siinä samassa. Nyt koitan ehtiä myös blogimaailmaa sen verran että kerron kaiken mitä on jäänyt rastiin kesältä kun on niin paljon jaariteltavaa, niin ei ikävä tänne kasvaisi enempää, toivottavasti. Joten jos vaikutan poissaolevalta ja hiljaiselta olen taas vain viilettämässä pää kolmantena jalkana, kaikki kommentit luen ja jokaista arvostan, kiitos siis jokaiselle!

Ja jotta ei tuntuisi olevan liian vähän tekemistä päätin pistää pienimuotoisen
Parolan aseman torin
pystyyn, josta löytyy vaihtelevasti erilaisia aarteita opetustauluista lähtien vaikka mitä, jotka on aika pistää kiertoon, ja sinne pääsee tästä linkistä tai tuosta sivupaneelista.

Kesää ja kylässä

Pääsimme kesällä myös käymään pitkään jo toive-matkalistalla olleessa paikassa, nimittäin Lundagårdissa Purmossa, Ajan ja Cristianin luona ja tämä olikin sitten yhtä inspiraatio-ylikuormitusta täysin! Heidän upea putiikki oli niin täynnä ihanuuksia että monta tuntia meni vain tuijotellessa ja jutellessa taas meidän suomi-ruotsi sekoitusta Ajan kanssa. Ja eihän sieltä lähdetty tyhjin käsin tietenkään, täytyy näyttää vielä toinen kerta ostoksia.

Putiikin valikoima löytyy myös heidän nettikaupasta mutta aivan parasta oli nähdä kaikki herkut paikan päällä, ja tämä ihana koti. Aja ja Cristian rakentavat juuri siirtämäänsä hirsitaloa muuttoa varten ja siitä on kyllä tulossa jotain niin ainutlaatuista. On se uskomatonta miten toisilta löytyy energiaa pitää näin ihanaa kauppaa, rakentaa kotia ja olla vielä 4 energisen pojan vanhempia, vau sanon minä!

Niin rentoa ja rauhoittavaa sisustusta kauniilla detaljeilla täytyi jäädä tuijottelemaan kyllä vähän väliä, toivottavasti edes pienen verran välittyy näistä kuvista!