Kiitos ja kumarrus
kaikista kommenteista kirjaan, ihana kuulla että on jo onnistunut ilahduttamaan!
Tässä kirjasta jasmikkeita teillekin ja vinkki
arvontaan,
nimittäin
Ennenvanhan ihana Liinu haastatteli minuakin sivuille ja siellä on nyt myös viikon ajan mahdollisuus voittaa ei vain 1 vaan peräti 3 Vintagen viemää-kirjaa,
tästä vain klikskliks osallistumaan. Kiitos Liinu jutustelusta!
Sitten vuorossa on meidän tämän hetkinen yksi projekteista, nimittäin saarekepöytä yläkerran keittiöön! Tämän pöydän kanssa on nyt käytetty melkein kaikki eko-tekniikat mitä mieleen tulee näin huonekalun kunnostuksen kanssa.
Upea pöytä löytyi tarkoitukseen ja loistavassa kunnossa, mutta tekemistä riitti. Maalit lohkeilivat joten Speedheater pääsi taas apuun sitä poistamaan. Mutta se kansi...
Upea, ainakin 3 cm paksu käännettävä pöydän kansi oli joskus varmaan 60-luvulla läärätty jonkinlaisella lattiamaalilla joka oli täyttänyt kaikki upeat kuluneet pinnan urat ja ei lähtenyt edes Speedheaterilla pois. Voiko olla, mutta niin siinä kävi..
Eikä meidän
luotto-maalinpoistoaineella Uulan ympäristöystävällisellä aineella, johon turvaudumme aina tarvittaessa. Loistavaa ainetta, en kertakaikkiaan ymmärrä miksi kaikki maalikaupat eivät myisi vain, ja ainoistaan tätä:
Hinta on sama kuin super-myrkyillä, tämä on suomalaista ja vaaratonta!
Jos sitä ei saa sinun lähi remppakaupastasi niin vaadi sitä. Voimme suositella.
Joten, kun halusin pinnan niin terveeksi että voisin vaikka syödä siltä, päädyimme hiomaan pinnan. Ensin hyvin karkealla 40 hiekkapaperilla nauhahiomakoneella, seuraavaksi vähän hienommalla ja lopuksi 240-karkeudella ja 320 hiekkapaperilla. Hioimme kunnes puun pinta melkein hohti. Kaikki urat saivat olla, vanhat kolhut ja muut, hioin niin vähän kuin ikinä pystyin että sain vain hirveän maalitökötin pois.
Pöytää piti nimittäin myös korottaa vähän, olemme aivan lyhykäisiä ihmisiä molemmat mutta sen verran korkea pitää saarekkeen olla että voi työskennellä äärellä helposti. Korotusta varten mieheke höyläsi paksua parrua vähän sopivampaan paksuuteen käsin höyläämällä...
Sitten täytyikin porata pienemmät reiät, merkata kappaleet osumaan toisiinsa merkkauspiikeillä, porata suurempi reikä, tehdä tapit paksusta pyörökepistä ja vielä tapittaa toisella tapilla jotta jatkot eivät pyöri paikallaan. Kamalasti hiomista että osat istuivat jalkojen jatkoiksi hyvin.... huh mikä lista!
Ja kittaus aivan perus puukitillä ja taas ankaraa hiontaa ja kittausta ja hiontaa. Mitään uutta pöytää tästä ei yritetäkään tehdä mutta ehdottomasti toimiva. Nyt on jo melkein valmista---
Sitten olisi vielä vain se maalin valinta, joten kysäisen teidän mielipidettä:
Kumpi harmaa olisi mukavampi?
tällä värillä sitten maalaamme rungon, emme kantta, antaa siinä puun patinan näkyä. Löytyisi helmenharmaata ja lämpimänharmaata pellavaöljymaalia, mitäs sanoisitte vai olisiko se hieman sekoitus molempaa?
Pian valmis lopputulos kunhan vain maali sitten kuivaa...
Thankyou so much for all the comments on the book! Great to hear that it's already giving inspiration.
Here is our current project at hand, namely our island for our upstairs kitchen! It's an old, wonderful table that we needed to fix for the use: To raise it up a little to make it a better working place and remove the bad paint that had been smudged on the surface. The deck of the table seemed hopeless first: We tried our infra-red paint-remover, didn't work, we tried our super-good ecological paint-remover-gel from Uula, a finnish manufactorer, didn't work (it always works!), not this time because the paint was in the deep grooves. So, we sanded it, carefully and and preserving as much as possible of the patina. Now, after all the work it's nearly finished, just need to choose the paint, natural linen oil paint ofcourse! Which of the greys do you think is better?
Tekstit
