***

Vihdoin ne ovat täällä, nimittäin keltavuokot! Mies kävi kuvaamassa kukkaloistoa, asemapuistoon puhkeaa keväällä aivan upea näky, valtava alue pihasta on keltaisenaan keltavuokko-mättäistä ja täysin ilman vaivaa, istuttamista ja melkein kokonaan ilman hoitoa. Isäni neuvoi että vuokkoja saa helposti leviämään kun ei ajele ruohonleikkurilla liian aikaisin kukkia matalaksi, antaa siementen kypsyä kunnolla, silloin ruohonleikkuri hoitaa kylvämisen aivan kuin itsestään. Nyt on jo nähtävillä tuloksia, yhden vuoden jälkeen, vuokkomättäiden väistely oli kyllä aivan mahdotonta puuhaa leikkurilla, täytyy katsoa miten se onnistuisi tänä vuonna vähän vähemmällä hermojen menetyksellä.

Ja kiitokset valtavan kauniista kommenteista edelliseen postaukseen, ihania olette. Pian vapun jälkeen minulla onkin yllätystä luvassa.

Suuri valaisinprojekti

Kuvat: kollaasi netistä

Olette ehkä nähneet näitä capiz-helmivalaisimia, herkkää valoa ja putousmaisia usein muodoltaan? Näissä helmissä on jotain niin kovin kaunista ja mieltä kiehtovaa, en ole vielä vain nähnyt sellaista valaisinmallia tästä materiaalista, joka olisi oikein jäänyt kutkuttamaan mieltä, että tuossa on se unelmieni ihanuus. Hintakin on usein aika huikea, netin kautta voi ihailla mutta hankinta jäisi niillä hinnoilla haaveen tasolle. Valaisimien rakentaminen ja suunnittelu on minulle intohimo, joten päätin alkaa metsästämään, josko löytäisin materiaalit itse joista rakentaa juuri se omien unelmieni capiz-valaisin. Suunnitteluun meni pari kuukautta ja kävin erittäin innoissani tuumasta toimeen.

Rungon materiaalina toimi hyvin tarpeeksi tukeva metallinen asennusnauha, kierretanko sekä suuri kasa muttereita joiden avulla eri kehät saisi liitettyä toisiinsa. Kierrätysperiaatteella nämä löytyivät kaikki romumetallia kierrättävästä yrityksestä.

Päämateriaalina tottakai vähän kookkaammat capiz-helmet, mukavan epätasaisia kooltaan ja vaihtelevia muodoiltaan, näistä saisi eläväisen rakenteen valaisimeen, täsmälleen pyöreäksi leikattujen helmien sijaan.

Ensin täytyi rakentaa tottakai kehikko valaisimelle, suurin kehä on kooltaan n. 90 cm halkaisijaltaan ja kehiä on yhteensä 8. Tässä menikin oma aikansa kun huonolaskupäisenä yritin laskea mittoja, reikiä ja millä kaikki on jaollisia, huh. Ripustusketjua haimme rautakaupasta ja vanha kevyt vaateteline toimi hyvänä asennustelineenä, johon valaisimen sai ripustettua.

Sitten olikin vuorossa useita päiviä helmien jatkuvaa ripustusta kehälle, sommittelua ja mittanauhan kanssa mallailua..
Aivan hulluihinkin kellonaikoihin...

Kunnes kaikki kehät olivat täynnä, yhteensä n. 600 kappaletta helmiä oli paikallaan ja pari sataa metriä siimaa sidottuna näihin muodostaen helminauhoja.

Johtona käytimme kangaspäällysteistä harmaanväristä johtoa, joka sopi hyvin valaisimen rungon sävyyn. Sokeripala sekä muut rumemmat, välttämättömät yksityiskohdat asennuksesta piiloutuivat täysin vanhaan pieneen leivosvuokaan, joka pääsi uusiokäyttöön. Valonlähteenä on suurikokoinen mutta pienkulutuksinen energiansäästölamppu.

Valaisin valmiina.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, suorastaan haltioissani totta puhuen. Suunnitelmat toteutuivat täsmälleen ideasta valmiiseen, valaisin ihastuttaa nyt makuuhuoneessa ja enää ei tarvitse pärjätä vain pöytävalaisimilla tässä huoneessa. Materiaalit valaisimeen tulivat maksamaan siinä sadan euron hujakoilla, suuri säästö siihen nähden että ulkomailta tilattuna tämän tyyppisen valaisimen kanssa joutuisi maksamaan itsensä aivan kipeäksi. Ihanaa että se on vihdoin valmis eikä tarvitse enää malttamattomana vain odottaa.

Näihin tunnelmiin erittäin valoisaa ja lämmintä viikonloppua teille kaikille!

Lundagård

Kuva: Lundagård

Pientä keskiviikkopiristystä, nimittäin erittäin ihanan blogin Lundagårdin nettiputiikki on avannut ovensa ja tämän herttaisen tuotetarjonnan ajattelin lämmittävän monien mieliä. Esineistä löytyy heidän omaa uustuotanto-sisustustuotteita, vintage-aarteita sekä valikoituja löytöjä, myös perinnekorjaustarpeita.

Putiikkia pitävän Ajan ja Christianin taloprojekti on myös ehdottomasti seuraamisen arvoinen, sillä he ovat siirtäneet suuren hirsitalon uusille sijoille ja puurtavat tästä kotia suurelle perheelleen. Tästä ja paljosta muusta he kertovat blogissaan. Josta löytyy myös arvonta!

Lautashylly

Oli siinä puunaaminen mutta kyllä se tosiaan kannatti. Tämä lautashylly oli kaiketi joskus alennettu toimimaan verstaassa, hyllyille oli kaatunut tervaa ja kaikkea muuta sekalaista jonka irroittamisessa vaadittiin paljon raaputusta. Nyt imuri tuoksuttaa tervan tuoksua joka kerta kun sen käynnistää mutta vihdoin on hyllyt niin puhtaat kuin toivottiinkin. Kaikki ruokailuhuoneeseen tarkoitetut astiat laitoin esille heti, nukkumaankaan en meinannut malttaa mennä millään. Kyllä tuli kaappeihin tilaa keittiöön, tämä on oikea tilaihme.

Vähän talonpoikaista

Vanhat talonpoikaisrullakot ovat niin monikäyttöisiä, meiltä löytyy useampia ja tämä rullaton on uusin ostos. Aivan tarkoituksella vähän vajavainen sillä rullat olisivat tässä tarkoituksessa olleet vain tiellä. Halusin keittiöön paperitelineen ja tämä palvelee tarpeeseen erinomaisesti, paksu rautalanka kadonneen tilalle ja kun talouspaperia ei valmisteta kapeampana, toimii vessapaperirullatkin vallan mainiosti. Vanhat Karhulan erikoisenmalliset lasipurkit ovat löytö kirpputorilta, vain 2 e kappale.

Tämä valtavankokoinen lautashylly on jo lähes vuoden takainen ostos annolta, nyt vasta pääsemässä esille, mutta ei ennen kunnon kuurausta. Ja sitä riittää, hylly on tainnut pyöriä ties missä, sillä olemme yhdessä miehen kanssa tätä putsanneet ja homma etenee hitaasti hinkuttaen, ylimmät hyllyt ovat jo lähes puhtaat ja eron näkee selvästi. Tässä puuhaa viikonlopulle, niin malttaa paremmin odottaa valaisinmateriaalien saapumista seuraavaa projektia varten.

Huvimajoja etsimässä

Saimme kuulla eräältä entiseltä rautatieläiseltä joka muisti lapsuudestaan, että aseman puistossa oli muinoin täysin kukkivien köynnösten peittämä pergola. Siinä oli kuulemma kolme sisäänkäyntiä ja niin kasvien peittämä että se oli aika vaikuttava piilopaikka. Aloimme tottakai suunnittelemaan josko vaikka puistoon saisi palautettua samankaltaisen pergolan, mieluusti huvimajan muodossa, entisille sijoilleen.

Kävimme sunnuntaina tutkailemassa huvimajoja, tottakai juuri sinä päivänä kun aurinko ei paistanut, mutta onneksi kevät kuitenkin ilmassa. Parolan vieressä Hämeenlinnan Aulangolla sekä kaupunginpuistossa on näitä monen monta, kuusi löysimme vaivatta, vanhin ja samalla näyttävin taisi olla 1800-luvun puoliväliltä ja täynnä niin uskomattomia yksityiskohtia että sitä voisi tutkailla vaikka kuinka huolella. Näistä haimme inspiraatiota suunnitteluun, täytyy tulla uudelleen kun kesä on vehreimmillään ja picnic-korin kanssa kaikkein mieluiten.

Pientä sievistystä

Vanha isäni lapsuuden kodista oleva naulakko on hetken jo ollut ajatuksissa laittaa makuuhuoneeseen, puolikuntoisten vaatteiden paikka kun tuppaa aina olemaan vähän pitkin lattioita siellä täällä. Somistusvimma iski, kuorrutin koko alan melkein kaikella muulla paitsi niillä vaatteilla. Ehkä näin märällä kevätkelillä vähän väriä ja sievistystä tekee nannaa sielulle.

Olen myös saanut tunnustusta, tästä suuret kiitokset ja kumarrukset Katille sekä PikkuBertalle. Moinen innostaa toteuttamaan lisää, olen huono jakamaan moisia kehuja tarkkoihin osoitteisiin, joten osoitan kiitokset kaikille teille luoville blogaajille ja blogien lukijoille, teistä on suuri ilo minulle, aivan uusi maailma on avautunut minulle täältä blogi-ystävistä.

Metallipienvalukurssi, osa 2

Muistatte varmaan nämä orkidea-kaunokaiset?

Kukkien valupuun rakentamista

Kun mieheke keskittyi valukurssilla tuottamaan järkevää ja tarpeellista kotiin, keskitin minä energiani hopeaan ja koruihin, niin, kaikkeen kauniiseen tottakai. Minulle on aina ollut tärkeätä olla rohkea kokeiluissa ja rakenteluissa ja jos saan ajatuksen tavarasta tai esineestä mikä olisi ihana saada mutta mahdoton sinänsä ostaa (tai mahdottoman hintainen), lähden toteuttamaan sitä itse. Tähän sitä on sinänsä kouluttauduttukin.

Kasvien valaminen hopeasta on ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa, joten tämän onnistumiseen tähdättiin ja jo toista kertaa edellisvuoden alkuharjoittelujen jälkeen. Kasvit ovat haastavia valettavia monelta osin, eritoten muotin rakennuksen osalta. Tekniikkana valu toteutettiin alipainevaluna kipsimuotin avulla, näin ohuetkin rakenteet on mahdollista saada valettua, sekä monimutkaiset muodot. Rajoittavana tekijänä oli myös valettavan kappaleen koko, tästähän kurssin nimikin, pienvalu.

Valuprosessia

Lopputuloksia

Tällä kerralla valut onnistuivat vallan mahtavasti, sain ikuistettua useamman orkidean kukinnon sekä jouluruusun herkän kukkasen. Olen hurjan tyytyväinen lopputuloksiin, osa kukista vaatii vielä jonkun verran jälkityöstöä, rosoisen ulkonäön aion pitää ja suuremmista kukinnoista todennäköisesti rakentuu kauan kaivattu kääty kaulalle, vähän suurempia juhlia silmällä pitäen.

Metallipienvalukurssi, osa 1

Aseman vanhat ovenkahvat ovat harvinaista mallia, paljon yksityiskohtia ja huolella tehtyjä, mutta jostain kumman syystä muutamista ovista kahvat on ajan myötä vaihdettu uudempiin malleihin. Olemme koittaneet löytää samaa mallia olevia huonolla menestyksellä vaikka mistä ja päätyneet siihen tulokseen, että jos näitä haluaa niin täytyy tehdä itse. Tämähän ei ole koskaan ollut mikään este meille, pikemminkin vain haaste.

Valuprosessia

Ratkaisuna ongelmaan päätimme ilmoittautua metallin pienvalukurssille jossa olin itse jo käynyt edellisenä vuotena. Mies keskittyi ovenkahvoihin ja heloihin, ensimmäisenä kokeillen hiekkavalua. Mallin ympärille piti rakentaa kaksi-osainen muotti valua varten, erikoinen rasva-hiekka-seos toistaa kaikki yksityiskohdat hyvin tarkkaan, muotin rakennus on vain hidasta ja tarkkaa puuhaa. Ja kahvahan sieltä tuli, harmillisesti vain tämä kappale ei onnistunut aivan täydellisesti, yksi osa jäi toistumatta kokonaan. Seuraavaksi pyrimme tekemään ovenkahvasta kipsimuotin avulla hyviä malleja. Eli tämän osalta projekti jatkuu innolla eteenpäin.

Helojen valupuun rakentamista

Ja jotta kipsimuotin tekeminen olisi mahdollista, täytyy olla aluksi vahamallineita. Helojen kanssa vahamalleja ehdittiin jo tekemään silikonimuotin avulla, valmiit messinkihelat ovat tuloillaan ja toivottavasti näitä pääsee ihailemaan jo myöhemmin tällä viikolla.

Pilkahdus

Hurjasti on pitänyt kiirettä kotona ja töissä, tulin kertomaan että varmasti viikonlopun jälkeen esittelen suurempaa valmista. Materiaaleina metallia ja mysteerimateriaalia josta enemmän kunhan saan pitkään suunnitellun projektin valmiiksi. Ikkunan luona aurinkoa kohti kurottelee suuri orkidea-yhteisö jotka on kaikki hankittu materiaaliksi kuten myös jouluruusu, joka kukkii todella runsaasti. Nämä ovat toista projektia varten joka valmistuu sunnuntaina. Tekemistä piisaa mutta moisesta tulee vain hyvälle mielelle. Aurinkoa viikonloppuun!