lauantai 24. elokuuta 2013

Raitaa mattoon

Pikaiset moikat kiireiseltä viikonlopulta mutta piti tulla vinkkaamaan että viikonlopun Iltalehden Ilona-lehdessä tehdään tällä kertaa raitainen matto, tylsästä yksivärisestä tuli todella mahtava vähän harmaalla ja tässä ei tarvita maalaustaitoa vain teippiä. Vinkit lehdessä, viettäkäähän ihanaa viikonloppua!

P.s. Sisu-koira joka saatiin lainaan kuviin on kyllä niin ehdottoman liikkis, eikös joo?

Sorry, only finnish this time!

lauantai 17. elokuuta 2013

Lasten mehukekkerit


Pääsin kauniina lauantaina apustailaamaan ja kuvaamaan lasten mehukekkereitä niin ihanassa säässä että, vieraat viipyivät iltamyöhään ja mikäs siinä, juhlien hengetär laittoi niin ihanat murkinat ja tunnelma oli katossaan, taisin jopa kuulla yhden vieraan sanovan että ei vain malta lähteä kotiin kun täällä on niin ihanaa.


Upea vanha bussi joka oli muutettu asuntovaunuksi toimi leikkimökkinä taustalla ja pihalla riitti puuhaa. Tässä on vähän makustus kuvia, loput kuvat, tunnelmat ja ideat löytyvät Iltalehden välistä Ilona-lehdestä nyt viikonloppuna. Jos vain sää vielä hellii niin viettäkää ihmeessä kesän loppujuhlat, näin upeata kesää ansaitseekin juhlistaa!



Sorry, only finnish this time, got to style a children's party on a beautiful saturday in the most relaxed mood.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Hiustenkuivain valaisin



Joskus paras keino rentoutua kiireestä on tehdä jotain tee-se-itse projektia ihan vain omaksi iloksi, voittaa teeveen mennen tullen. Tämä hienon hieno hiustenkuivain löytyi kirpputorilta joka on aivan ylivoimaisesti minun lemppari-shoppailumesta.
No, siitä hiustenkuivaimesta piti vielä samana iltana tehdä jotain, siis ihan pakko.

 Paljastan nyt aarrepaikan, vaikka nyyh, mietin että mitenköhän siellä on sitten aarteita löydettäväksi kun kaikki sen tietävät. Mutta kun se paikka on vaan niin hyvä niin kehut ovat enemmän kuin kohdallaan. Hämeentien kirppis Hämeenlinnassa on kyseinen kirpputori, vanhaa tavaraa mielin määrin, AINA jotain löytöjä joita ei voi ohittaa ja hinnat ovat sellaiset kuin pitääkin olla. Muistan kun ostelin samaiselta kirpputorilta löytöjä opiskelijabudjetilla jo ekana ammattikorkea-kouluvuotena 9 vuotta sitten, nimi oli vielä Startori ja silloinkin se oli aarteita täynnä.


No siis se kuivain, kannoin koko hoidon pihalle, kaunis ilta kun oli ja purimme sen miehekkeen kanssa osiin, jäipähän lika ulos. Lajiteltiin siinä samalla metalliroskat ja sähköroskat.
Ja sitten pieni varoitus: Jos hiustenkuivain on ollut käytössä aivan viime aikoihin asti, sisällä olevista kondensaattoreista saattaa saada sähköiskun koska ne pitävät, mahdollisesti tappavan, sähkövarauksen yllä pitkään. Joten edetkää varoen!

Tämä yksilö oli selkeästi pyörinyt jossakin ladon pohjalla jo aikoja, sillä piiiuuuuhhh, mikä kuolleiden ötököiden armeija sisältä löytyi, ne yhdistettynä hiustuotteiden hajuun niin osaatte kuvitella miten ihana ödööri olikaan, mutta ei se ole minua ennenkään pelottanut, hyvä tuli pesun jälkeen.

 Kuurasin osat ulkosaunan vieressä ja sitten rakensimme vastusten ja propellin tilalle valaistuksen, kun huushollissa on ammattilainen joka saa näitä tehdä, eli toinen varoitus, osat voi hankkia itse mutta antakaa sähköalan ammattilaisen pistää kaikki kasaan.


 Siinä on koko komeus kesken, odottaa jo lopullista kasausta.


Ajastin jätettiin paikoilleen ja se toimii niin että kiekkoa kääntäessä se päästää yhä kilahduksen kelloa vasten, kuvun muovireunus poistettiin koska se oli vain äklöttävä. Hiustenkuivaimen piti huutaa valaisin! eikä kuivain! valmiina.


 Meillä sattumoisin oli ennestään tämä pikku pöytävalaisin söpöläinen jonka yhdennäköisyys on aikas valtava, näkee mistä on saanut inspiraation, eiks jeh?


Makuuhuoneen nurkassa se nyt on, valaiseekin varsin hyvin mutta etsin siihen vielä tehokkaamman led-lampun, tässä ei vielä ole tehoja mieleiseksi asti. Jopa kaasujousi toimii jalassa, jei jei. Huomatkaa Penni-koira jonka oli pakko tulla kuvaan...


Saatiin valaisimeen jätettyä propellin suojaritilä mikä oli minusta aivan must, lampunkanta piti aika vaikeasti upottaa tarpeeksi syvälle kuvun rakenteisiin mutta yön puolelle venyneen tuunailun lopputulos on mahtava ja vaivan väärtti. Hiustenkuivain valaisin, siitä tuli ihana!

We turned an old hairdryer into a lamp, a real vintage beauty one. Always be cautious when taking such things a part because the condensators inside could give you an electric shock if the dryer has been in use up to the disassembly, so be really careful with that. 

We wanted the ready made lamp to say light! in big capital letters, instead of dryer when it was finished, so we removed the plastic rim. The whole thing was truly filthy before, but I took it outside and washed it thoroughly in the warm summer night as we took it a part with the hubby. It took some constructing but we got the light fictures fitted so well that the metal net fitted on the lamp even in the end, a led-bulb now lights it up. And almost forgot to say, I'm loving loving the outcome! Hairdryer lamp done, a great way to spend an evening.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kelloja ja nahkaa

Nyt tulee kyllä hyvin erilaisesta asiasta höpötystä, nimittäin kelloista, siis rannekelloista, mutta aivan siitä syystä että ne ovat meille myös nykyään molemmille vähän intohimon aihe. Vielä pari vuotta sitten olin sitä mieltä että siinä vasta tarpeeton kapistus mutta kyllä on mieli muuttunut.


Mieheke alkoi keräilemään kelloja, ette kyllä usko että venäläisiä kelloja, omat ennakkoluuloni karisivat onneksi jo ensimmäisen nähtyäni. Laatu ja hinta on näissä todella kohdillaan ja siis tottakai se ulkonäkö. Nyt on miehen kokoelmassa vankka lajitelma Vostokia, Vostok Europea, Raketaa, Poljotia, Poljot Internationalia, Slavaa ja Luchia, niin uusina keräilykappaleina kuin vintage yksilöinä ja kaikki mekaanisia kelloja, ei mitään patterisyöppöjä. On erikoisia 24 tunnin kelloja ja mitä kaikkea. 

Todella herkun näköinen on nyt tämä kuparisilla yksityiskohdilla tehty, very nice.
Minä taas, valikoin vain ulkonäön perusteella, hehee, miesten vintage rannekellot näyttävät minusta parhailta minulle. Naisten vanhat kellot ovat aivan liian sipposen pikkaraisia ja en välitä metallirannekkeista. Kunnon nahkaa pitää olla.



 Tässä on nyt kerätyt, kaikki mieheltä saatuja, kaikki sattumoisin sveitsiläisiä mutta edullisia löytöjä ja yksi isovanhempien vanha. Yhteen tein itse rannekkeen ja tässä on pikaohje kuvina. 



Vasemmalla inspisranneke joka löytyi alle eurolla mutta on tekonahkaa. Oikealla valmis lopputulos, minulla kun oli vain tuon levyistä nahkasuikaletta niin ihan identtinen siitä ei tullut mutta oikein mainio. Tarvitsin vain mattopuukkoa ja hivenen ompelukonetta. Nahka oli helppo siivuttaa paperimallin läpi, hitaasti ja huolella.


Toivottavasti ei nyt vaikuttanut aivan hassulta aiheelta mutta kun kellot ovat nyt melkein osa sisustusta meille niin teki mieli niistä pälättää, jos nyt sen kerran.


Ja vielä kun näin nahasta oli puhe, nyt viikonlopun ensi viikonlopun Iltalehden välissä olevassa Ilona-lehdessä tehdään nahasta superhelppoja ja niin herkkuja rannekoruja että voihan solki ja niitti. Ohjeet ovat lehdessä siis nyt vielä sunnuntaina ensi viikonloppuna, siellä vinkit ja kuvat. Clutch käsilaukkuhan tehtiin jo vähän aikaa sitten samalla palstalla.


EDIT:

Voihan rähmän rähmä, minultahan meni nyt viikonloput täysin sekaisin, kuinka tässä nyt näin kävi, tainnut tuo helle pehmittää jo aivokuoresta syvemmällekin pään. Nahkarannekorut ovat ENSI VIIKONLOPUN ILONASSA, ja tänä viikonloppuna on makeetakin makeemmat Paperikangaskorit,
eli tehdään mistä melkein vain paperista kangasta ja niistä näin hienoja koreja, jipot Iltalehden Ilonassa siis vielä tänään sunnuntaina, tästä askartelusta mä pidän ja kypällä. Kuvassa toinen kori on tehty kirjansivuista, toinen silkkipaperista, iiihania.


Iloista sunnuntaita, nauttikaahan helteestä!

We have started to collect some watches, hubby studied a lot of info on russian clocks, that I had a lot of suspisions about before. Well, he proved me wrong and they are truly good quality but a fraction of the cost of many others. They are all mechanical so no battery hassles. Some Vostok, Vostok Europe, Raketa, Poljot, Poljot International, Slava and Luch to name some brands.

I've began to collect clocks as well, it seems that vintage men's wrist watches have the right proportions in my view and I love the clock faces. I even made my own wrist band to one of them and here is a picture instruction on it. Turned out quite nice, like it a lot.

And speaking of leather DIY, there are instructions to make super cute bracelets in this weekend's Ilona-magazine, have a lovely sunday everybody, enjoy the heat!

perjantai 2. elokuuta 2013

Rottinkia ja yksityiskohtia


Työpöydällä on jotain uutta ja paljon vanhaa ja muutama yllätyskin. Jotain mukavaa työntekoon, nimittäin uusi työtuoli on Parolan Rottinki Outletista, jonka valikoimasta hämmästyin kyllä aikaslailla, täytyy näyttää uudemman kerran sillä on yksi toinenkin ylläri siihen liittyen. Aika parannus entiseen sillä vanha tuoli natinoineen, vaikkakin pyöri ja oli ihana katsella ei ollut valtaisan mukava. 

Tämä on niin mukava että se seilaa nyt edes takaisin olkkariin kun en osaa päättää mihin jäisi, joten katsotaan miten käy. Rottinki on nyt kyllä aika silmänruokaa minulle, tämäkin tuoli on paljon parempi sisällä kuin ulkona. Menee kyllä tietokonehommat nyt välillä täysin nojailuksi.

 Vastapestyt pikku räsymatot oli pakko levitellä työpöydän ympärille, hämää lattian ei ihanaa väriä ja tuoksu on kesän esenssi. Mäntysuopa.


Pieniä detaljeja työpöydältä teki mieli mainita:
Tolix-jakkara on 5 euron löytö kirpputorilta, Tolix-tarra alapuolella oli aika mukava ylläri!

 Mintunvihreä vaneriroskakori on mukava uusi löytö, klassikkomalli, kunpa kaikessa olisi näin herkullisia vanhoja sävyjä.


 Keräilen juuri nyt vanhoja pienempiä ja keskikokoisia kehyksiä ja keräsin ne muistutukseksi työpöydälle, niille on  suunnitelma joka taitaa tässä vielä elää mutta hyvä siitä tulee..

 Hauskin yksityiskohta on tämä denim-pallo, sen kääräisi siskontyttö kun hän ompeli assistenttina tätä denim-mattoa kasaan joka on nyt makuuhuoneessa. Farkkujen revityistä suikaleista piti purkaa monta lankakerrosta ja niistä riitti suureksi, tiukaksi, jopa pomppivaksi palloksi. Siis onhan se aika hassu, mutta minusta silti niin ihana.

 Ja tässä vielä yksi pikku ylläri, denimpalloa tässä hiukan lainaa meidän uusin olio, Pommi, jolla vauhtia riittää vaikka muille jakaa. On se vaan aikas lutunen ja eeerittäin sosiaalinen.

Taitaa näkyä että on tytteli tässä aikas uninen, leikitty on monta tuntia putkeen. Uni tuli heti tämän kuvan jälkeen, päikkäri aika.

I changed my work chair into something much more comfortable and right now so cool, or at least I feel so, a rattan chair that looks much better indoors than out. Got it from a very local place here called Parola's Rottinki Outlet. I keep going back and forth with it whether I should take it to the living room or by the desk because it's just sooo comfy.

And some fun things from my desk, the Tolix stool we found from a flea market for 5 euros, it was quite a surprise to find the original sticker from underneath it. The denim ball is made out of tons of strings of denim jeans that came out in the making of this rug in the bedroom and my niece just wrapped them all together. It's just so heart felt I have to keep it. 

And the cutest thing of all is of course this little thing playing with the ball, kitten called Pommi, our newest member in our zoo. You can probably see in the last picture, she is so sleepy after playing for hours, nap time!