lauantai 5. syyskuuta 2020

Suuri puutarhan mylläys


Asemapuiston perällä oli meillä tällainen "joutomaa"-alue, jossa kasvoi kaikkea mahdotonta, risukkoa, horsmaa ja nokkosta niin maan kamalasti että tiedettiin että tätä ei käsipeleillä muokkaa kohdilleen. Pelkkä niittäminen ei olisi auttanut kun maa oli kumparetta ja kuoppaa sekä kantoja täynnä.

Kun me ostimme aseman, tällä alueella oli rengaskasoja, jääkaappikasoja, sohvia ja kuulimme että vielä parit vuodet ennen meitä, paikalla oli ollut autokasoja (ne oli onneksi viety pois isoilla vehkeillä aiemmin).

Puutarhalänttiä oli tässä vaiheessa jo siistitty, risukkoakin vaikka kuinka mutta tässä on vielä ennen-kuvia:



Horsmaa tosiaan riitti kuten kuvasta näkyy, tästä kuvasta juuri oikealle jää suuri maakellari, jonka kattoremontista juuri kerroinkin. 


Vartiotuvan ympäristöä oli jo paljon raivattu villiintyneistä angervoista ja syreenipuskista, jotka olivat kiinni talon seinässä asti mutta takana oli vielä valtavia jätti-koivunkantoja.
 

Piti tuoda paikalle siis ammattitaitajat, radan toisella puolella on kätevästi taitavat maanmuokkaajat ja heillä olemme teettäneet kaapelin kaivuuta ym. pihassa muutenkin, luottoporukka siis kyseessä. 

Tällä kertaa sieltä tultiin apuun hurjan kokoisella kaivurilla: 


Samalla kun pintamaa lähti kantojen kera kuorma-autojen matkaan, muuttui piha-alue aivan panssariautojen harjoittelukentän näköiseksi, jaiks. Sieltä myös tuli esiin meidän toinen maakellari, arvasittekos että sen kumpareen sisällä oli piilossa moinen? Hyvin oli sinne naamioitunut kyllä. 


Aikamoinen näky oli piha tässä vaiheessa (kuvassa siis jälleen juuri oikealle jää suuri maakellari). Vasemmallahan on tässä meidän pihatie, märkä syksy silloin varmisti että mutaa oli kaikkialla ja paljon. Tie hävisi hetkeksi jopa näkyvistä kun suuri kaivuri suhasi alueella ja maansiirtoautot myös. Tässä välissä olikin sitten talvi sillä ensilumi satoi ihan pian ja päätettiin jatkaa töitä jälleen keväällä.


Keväällä 2019 olikin sitten viimeistely muokkailun vuoro ja kun oli niin kiireistä muutenkin Rompetorin lähestyessä, kuvaaminen unohtui tyystin! Onneksi meillä oli nämä pari räpsyä kun palkkaamamme vauhdikas ja super-tehokas ystävä Julia Tmi Oldscoolilta pääsi vauhtiin. 

Tässä taitaa olla suunnilleen 1000 neliötä, vau, jotka muokattiin. Eli luvassa oli vielä mullan levitystä, tasaamista, jyräämistä, siistimistä ja nurmikon kylvämistä ja sitten vielä lisää haraamista. Samalla päätettiin laittaa vielä liiterirakennuksen ympärille suodatinkangas sekä murske päälle, ja Julia vauhtimimmi väsäsi kaiken niin vauhdilla että me katseltiin vaan vierestä ihaillen!



Tältä alue näytti jo samana kesänä eli viime vuonna, horsmaa puski vielä vähän nurmikon seasta kuten näkyy mutta ruohonleikkurilla vain yli niin ei ollut ongelmia, kyllä se siitä alkoi rauhoittumaan. Istutuksen jälkeen pari viikkoa piti kastella nurmikkoa melkein joka ilta sillä kelit olivat niin rutikuivat. Onneksi tuli tehtyä, muuten olisi ruoho ja valkoapila kuollut pystyyn kaikkein herkimmällä hetkellä. 

Tämä alue on ollut asemapuistossa muinoin se hyötypuutarha-alue, jossa on ollut marjapensaat, hedelmäpuut ja vahtituvan kasvimaat asukkaille.


Vartiotuvan ympäristö siistiytyi myös ja suuret kannot saatiin pois. Vinkkinä, älkää antako puiden kasvaa ainakaan 4 metriä lähempänä rakennusta, alapohjastakin näki millaisen lisäkosteuden tämä tuo. Maalipinnalla kasvaa jäkälää ja ei tee hyvää kyllä kukkapenkit ja muut lähellä puurakennusta.


Nyt kun on tehty pohjatyöt voi alkaa taas istuttamaan hyödyllisiä kasveja ja puita. Podin hirvittävän huonoa omaatuntoa siitä horsmikosta, joka hävitettiin sillä polyttäjät arvostivat sitä kovasti mutta lupaan kautta kiven ja kannon, että tänne tulee taas vähitellen pölyttäjien suosikkeja. 


Olen perehtynyt ahkerasti kasveihin, jotka olisi pölyttäjille suotuisia ja aluksi selvitystyö tuntui haastavalta. Kun guukkeloi tietoa mehiläisten ja perhosten suosikkikasveista saa suuria listoja kasveista ilman kuvia ja nimet eivät oikein mieleen jää, joten tämä vaati ankarampaa guukkelointia. 


Tärkeä apu oli kun löysin avuksi Perhospuutarhuri-sivuston josta oli paljon helpompi perehtyä pölyttäjä-kasveihin. Sieltä tuli tilattua kasveja tänä vuonna että päästäisiin vähän alkuun. Kaikkien puutarhamyymälöiden pitäisi merkata kasvit sen mukaan että onko niistä hyötyä puutarhan tärkeimmille.

Suunnittelua siis tehdään vielä paljon ja valitaan kasveja, joista tykättäisiin itse ja jotka ovat meille helppoja ja samalla hyödyllisiä pölyttäjille. Siksi pihaan ei edelleenkään tule kovin monia steriilejä kukkakasveja, taikka tuijia koska potisin moisista myös huonoa omaatuntoa. 

Sen sijaan tälle maaläntille tulee: 
kirsikkapuita
päärynäpuita
makeita omenapuita
syyssyriköitä
vadelmaa
humalaa
laventelia
oreganoa
timjamia
kangasajuruohoa
salviaa
sinipallo-ohdakkeita
isotähtiputkea
morsiusharsoa
yrttejä
 ja varmasti monta muuta.

Vaakakupissa vaikuttaa myös Museoviraston loistava julkaisu asemapuistoista ja niiden kasveista, jonka voi ladata ilmaiseksi itselleen täältä.

Vadelmaa ja Tallinnan päärynäomena-puu on jo istutettu maaläntille, talvi tai vesimyyrät veivät istutetut laventelit (mikä oli kummallista kun sinkkivadeissa olleet talvehtivat vaivatta) ja kaikki morsiusharsot heittivät veivinsä paitsi yksi, joten tässä on menty pari askelta heti edestakaisin. Ei se mitään, kyllä se vähitellen kehittyy ja tänä vuonna mehiläisten apuna oli ruukkupuutarha.


Yksi morsiusharso vielä elossa, jee!

Maakellarien rinteet tullaan istuttamaan täyteen pölyttäjiä auttavia kasveja ja minusta se on paras ikinä käyttö kumpareille jossa ei kävellä. Piha kehittyy siis pikkuhiljaa. Minustakin taitaa kehittyä vähitellen hivenen viherpeukalo.

Only finnish this time, sorry but you can see the transformation in yard from a dump to a lawn and now starts the planting!

lauantai 29. elokuuta 2020

Pellavasohva


Tällainen sohvatuunaus on ollut jo pidempään mielessä ja kun silmät osuivat ensimmäisen kerran ystävän "uuteen" sohvalöytöön, tajusin että tuossa se on! Parasta oli että muodonmuutos-idis kävi ystävälle paremmin kuin hyvin ja sitten ei tarvinnut kuin pistää tuulemaan.
 


Siitä tuli niin kepeä ja raikas ja ei millään meinaa uskoa alkuperäistä lookkia kun sitä nyt katsoo. Aika tunkkainen ilme muuttui kertaheitolla.


Ohjeet ja vinkit omaan pellavasohva-unelmaan on nyt juuri syyskuun Unelmien Talo&Koti-lehdessä ja nyt täytyy suositella että jos on jokin sohvanketale kotona joka masentaa niin tällä tavalla siitä ainakin saa hymyn huulille takaisin.

Ystävän kotona sohva taitaa nyt olla varsin tykätty, oli se ennenkin mutta nyt siitä kisaa perheen kissatkin. Eino-kissa hyppäsi sohvalle kerta kerran jälkeen uudelleen, joten pääsi sitten kuviin suosiolla. 


Näyttää kyllä mukavalta, kyllä tuossa nokoset itsekin ottaisi. Vanhaa hirsiseinää vasten näyttää oikein pesältä mihin käpertyä.

Upcycled couch from a frumpy, dark and dated to a true beauty! It looks so bright and light now, not to mention cozy which is of course the most important part. All the instructions and a lot of tips on how to make your own dream sofa makeover can be found in the September issue of Unelmien Talo&Koti magazine. 
Have a great weekend!

perjantai 21. elokuuta 2020

Maakellarin remontti osa 1


Kesä on mennyt hurjaa vauhtia mutta on täällä puuhailtukin vaikka ja mitä! Kauniit kelit ja paljon puuhaa niin blogissa on ollut hiljaista mutta aloitetaan pihapuuhilla.

Edellisvuonna meillä vähän muokattiin pihaa (tästä lisää seuraavaksi) ja siinä samalla myös maakellarin rinteitä. Tämä on meidän suuri maakellari, pihassa on toinen pienempi vielä lisäksi ja tämä on ollut kyllä varsin murheellisen näköinen kumpare koko ajan täällä.

Kaivinkoneella, paikallisesta osaavasta maansiirtofirmasta, poistettiin suuria kantoja ja pintamaata varovasti kyljistä silloin ja tänä vuonna erikoiskevään ansiosta pääsimme vihdoin maakellarin korjaamisvaiheeseen!

Tämä ennen-kuva on kyllä hurja, huhhuh, on se vaan hurja.

Maakellari on rakennettu todennäköisesti samana vuonna kuin aiempi asema joka poltettiin 1918 eli maakellari on arviolta vuodelta 1874-76 ja kattoa purkaessa näytti miehen mielestä siltä että kattoa ei oltu koskaan rakennettu uusiksi.


Se katto, se katto... sisältä kellari on vielä varsin ehjä, vain kellarin eteisen tiilinen piippu on sisältä romahtanut jonkin verran sekä haljennut ja katto kamalassa kuosissa. 

Mieheke purki ensin puukaton rippeet pois tieltä, se puumassa oli enimmäkseen mössöä. Sitten oli vuorossa vanha holvikaton päällä oleva purueriste, joka oli ihan täyttä multaa suoraan sanottuna eli lisää mössöä. 
 


Holvikatto paljastui sieltä miehen uurastuksen myötä pikkuhiljaa esiin. Ämpäri ja vanha käsilapio oli toimiva kombo kun katolla piti hiipiä varmuuden vuoksi vain kaarien välitukien päällä rauhallisesti.


Aivan yllättäen alta paljastuvat holvikaaret olivat ehjiä! Maakellari oli niin perusteellisen märkä vuosikymmenien jäljiltä että rakenne alkoi kuivumaan silmissä kun painava mullaksi muuttunut eriste lähti pois tieltä.


Ainoastaan etummainen kaari aivan etuseinän takaa oli kadottanut muurauslaastinsa parista saumasta ja tarvitsi korjausta. Muuten tämä oli kyllä mahtava yllätys.


Sisältä holvikatto oli tuettu muutama vuosi takaperin holvituilla varuiksi ettei mitään sattuisi. Kun multa oli poissa niin nähtiin kunnolla vauriot. 


Aika huikea rakenne eikö! Kaarien tukena muurausten keskellä on tottakai ratakiskot.

Musta putki keskellä kattoa on tuuletusputki joka oli koteloitu puulla ja se saa uuden kotelon taas. Piippu päätettiin pitää vaikka koko muuri maakellarin sisältä on haljennut alhaalta ylös. On se vaan niin harvinainen ja komea juttu moinen piippu maakellarissa ja siihen hankitaan piipunhattu vain. Maakellarin erillisen eteisen kautta on voinut kellaria lämmittää kovilla pakkasilla niin ei koskaan ole potut jäätyneet. Joskus on nyysitty muurauksesta tulipesäkin, muuri oli sieltä romahtanut mutta tänne saa yhä vaikka kaminan jos haluaa jatkossa. Piipunhattu tulee tekemään ihmeitä liialliselle kosteudelle sekä tottakai upea uusi katto.

Palkkasimme muuraushommiin ja uuden katon rakentajaksi saman ammattilaisen kuin taukotuvan kanssa ja tässä onkin jo muurauskorjailuja aloitettu etuseinään jossa oli monet saumat kadonneet ja muutamat tiilet myös.


Katon runko alkoi vauhdilla muodostumaan, malli kattoon otettiin puretun katon rippeistä ja vähän mielikuvituksesta. Katon muoto oli aumakatto varustettuna varsin uniikilla etulipalla jonka tehtävä on suojata etuovea ja rakenteen suunnittelu taisi aiheuttaa muutamat harmaat hiukset korjaajaekspertillekin. Sen lisäksi meidän piti keksiä keino saada uudet eristeet pysymään holvikaarien päällä ilman että tuuli puhaltaisi niitä menemään. Sitä varten tiilisten katon tukipilareiden väliin tuli leveästä raakalaudasta suojat. Aiemmin pilareiden välit oli täytetty maa-aineksella joka suojasi eristepuruja mutta eihän tämä taktiikka tulisi toimimaan kovin kauan kun purut alkaisivat kosteaa maata vasten muuttumaan jälleen vähitellen mullaksi. Piti siis keksiä jotain uutta, johon ei löytynyt vastausta mistään netin syövereistä. 

Eli mentiin rohkeasti sinne minne kukaan ei ennen ollut mennyt tai jotakin sellaista!

Runkokehikko tehtiin uudesta rautakaupan 15x15 cm puupalkista (valkattiin suorat hyvät, oli varsin hyvänoloista puuta tähän ja ei tarvinnut metsästää turhaan vanhaa hirttä, miksipä moista) ja ruoteet kakkosvitosesta jota meillä oli jo varastossa paljon, joten säästettiin siinä. Huomaa hieno sahattu kaari palkeissa, siihen otti rakentaja mallia vanhasta palkista tottakai.


Näytän pian miten upea katosta tulikaan ja eeppisen haastavan kolmiorima-huopakaton jälkeen, vau vau!

Only in finnish this time, sorry, but the pictures tell it all, we started an epic reno on our over 120 years old root cellar!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Puutarhapöytä ompelukoneesta


Tämä puutarhapöytä on ollut pitkään ajatuksissa toteuttaa, onhan vanhat ompelukoneet niin upeaa materiaalia ja järeää rautaa mutta meillähän on jo mitä parhain puutarhapöytä itsellä, täältä voi käydä sitä kurkkaamassa, klik. Ystävälle siis! Heidän pihasta pihapöytä puuttui ja haaveissa oli oikein komean kokoinen, sellainen jonka ääreen kaikki mahtuu istumaan mukavasti. 

4 metriä pitkä pöytä oli haaveissa ja se päätettiin tehdä kahtena pöytänä niin ei tulisi kannesta liian painava siirrellä. Pari kuukautta kesällä pihalla ja sellainen pöytäjötkäle olisi niin painava että kaverit pitäisi kutsua sitä siirtämään, huiks.


Kaksimetrisistä pöydistä tuli aivan huiput! Ovat ystävälle mieleen ja nämä oli mainiot toteuttaa ja vieläpä edulliset, todella tärkeää minusta. Ohjeet rakenteluun löytyvät uusimmasta Unelmien Talo ja Koti-lehdestä eli heinäkuun numerosta, justiinsa nyt! 


Pöydissä yhdistyy kivasti pirtinpöytä-meininki ja ajaton tyyli. Kattaus tuli väsättyä vanhoista astioista, Ikean lautasista ja parista näyttävästä asetelmasta oksia. Pihasta löytyi muutamaa pensasta joiden nimeä en muista kyllä mitenkään päin sekä vähän taikinamarjaa, niistä tuli aikas makeet kimput lasipurkkeihin.


Nappaa ohjeet omaksi jos pöydät sykäytti, tässä mallissa kaikkien jalat mahtuvat hyvin alle ja päätyihin istujat kanssa. Eikun kesää juhlimaan!

For a while I've had a plan to make these garden tables from old sewing machines and it was finally time to make them happen! We already have a great garden table that you can check out here, but a friend needed a good table for their yard. And not just any table, but a big one, 4 metres was the dream but we decided to make it in two separate pieces. It's much easier to move a two metre long table, I can tell you that! 

You can find the instructions for the tables in the newest issue of Unelmien Talo ja Koti magazine, July number right now!

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Polkupyörävaja


Taukotuvan remontin lomassa sai mieheke loistavan idean että mitäs jos tehtäisiin varastoon pikku rakennusprojekti tässä samalla. 

Polkupyörävarastoksi muinoin, ehkä 50-luvulla rakennettu makasiinin lisäosa on meillä vaikka minkä tavaran varasto, joka on ollut varsin sekaisin jo pitkään. Valtavasti kaikkea tarpeellista mitä tarvitsee säilyttää mutta ne ovat kaiken tiellä ja lattialla ei mahdu kulkemaan. 

Pahimpana on kaikki puutavara. Ne kun pinoaa ei alta saa enää mitään ja meillä on vähän vaikka mitä listaa ja lautaa joita ei voi heittää menemään. 


Se idea oli 2. kerros!

Keskeltä varasto on niin korkea että toinen kerros mahtuisi siihen helposti ja siinä hiukan ideoitiin, haettiin palkkikenkiä ja 1 kpl mitallistettua kuusipalkkia ja aamulla varasto näytti tältä...


Ja iltapäivällä jo tältä! 

Ammattilainen teki meille rungon, suoraan taukotuvan remontin perään, mieheke väsäsi siihen heti päälle lattian ja käytimme kierrätyslautoja kaiteiksi. Palkit joissa lukee "VR Sotilasvarasto" ovat vanhoja junavaunujen laitapalkkeja jotka tulivat aseman mukana. Niistä on aiemmin tehty suuri työpöytä meikäläisen työhuoneeseen ja loput muutamaa lukuunottamatta menivät nyt hyötykäyttöön. 

Mahtavasti säilytystilaa lisää ja alapuolelle tuli verstastila polkupyörien fiksailuun. Siitä lisää kuvia toisella kertaa!


Ylätasoa on nyt täytetty jo paljon lisää tästä kuvasta mutta alapuoli pidetään vapaana työskentelyyn, nyt täällä mahtuu liikkumaan ja löytääkin kaiken tarpeellisen. Tikkaat ylätasolle olivat nekin jo varastossa, siskolta saadut ja nyt ne olivat just eikä melkein sopivat.


Tämä oksahylly, joka löytyi torista käytettynä, on ollut se toiseksi suurin vaikuttaja tässä varastomuutoksessa. Sen avulla lattialla lavojen päällä ollut puutavara saatiin järjestykseen. Listoja, lankkuja, runkotavaraa ja vanhoja lautoja jotka purimme ystävien ulkorakennuksesta (laskin että olen tehnyt tästä patinoituneesta laudasta jo ainakin 9 projektia, ihanaa tavaraa) on pakko säilyttää kaikkiin tekemisiin ja nyt niiden luokse pääsee ja täältä löytää mitä tarvitsee. 

Varasto nielee nyt niin paljon tavaraa että dominoefekti lähti rullaamaan ja olemme saaneet asemalta paljon lisää säilytettävää pois tieltä ja ehkäpä pian saamme muutaman sisäremontin aloitettua siellä. Vähänkö mahtavaa! Ikinä tiennyt että toimiva varasto voisi tehdä näin onnelliseksi, juhuu!

We started a storage makeover, sorry only finnish this time but we added a second floor to the place!

tiistai 26. toukokuuta 2020

Taukotupa osa 1


Muistatteko tämän pikkuisen tönön, taukotuvan? Täällä esittelin sen ensimmäisen kerran ja sen jälkeen sen remontointi sai odottaa työkiireiltä vähän pidempään kuin arveltiinkaan. Kun ei aikaa kerta kaikkiaan sille riittänyt ja arviolta satavuotias talo kaipasi sellaista pelotonta ammattilaista vetämään täysin vino tönö suoraksi, palkattiin siis moinen ammattilainen. 

Perinnekirvesmiehen nimeltään Pintaliipparit taidoilla tämä hoituisi sillä kaiken maailman ratkaisuja tönöön piti keksiä sitä mukaa kun korjaus eteni.


Taukotupa oli nimittäin aikas laho vähän sieltä täältä ja eihän siinä olisi mitään järkeä pistää kaikkea uusiksi koska silloin kannattaa jo rakentaa ihan uusi talo. Eli kulunutta ei vaihdeta uuteen siksi vain että se on kulunut, tämä oli korjausmentaliteetti. Jos rakenne voidaan tukea vaikka vieressä on vähän lahonnut osa (koska sen purku aiheuttaisi domino-efektin jolloin koko seinä lähtee), se tuetaan ja pahalta näyttävä lauta, jos se on yhä kovaa puuta, saa jäädä, tottakai. 

Alapohja oli jäänyt jo osittain matkasta siirrossa sillä se oli laho muovimaton ja sinne lisätyn mineraalivillan ansiosta. Loput jääneestä alapohjasta saikin sitten lapioida säkkiin kun tämä loistava kasvualusta = mineraalivilla oli pitänyt kaiken märkänä. Käsittämätöntä että tupa kesti siirron itseasiassa, mutta onneksi kesti.


Taukotupa oikeni heti ammattilaisen käsissä! Se sai alle uudet runkopuut sivuille vanhoista hirsistä (tällaiset siinä olikin ollut joiden avulla se on ollut helppo nostaa ja siirtää kun tupa on vaihtanut paikkaa). Alimmat seinäpanelit oli pakko vaihtaa kun lahoja osia paikattiin ja samaa profiilia löytyi vain pohjamaalattuna joten sellaista oli pakko ostaa.

Seiniin tiputettiin Huntonin käsinlevitettävää puukuitueristettä sinne minne ei voinut levyversiota ujuttaa. Purut olivat seinistä jo tippuneet pois aikoja sitten ja loput meidän pihaan. Kuvassa näkyvä vasen kulma oli pahiten vaurioitunut kun vuosikymmeniä vuotanut katto oli lahottanut sisällä olevan nurkkapuun. Tämä tuettiin seinän sisästä lahon puun vierestä uudella puulla ja ulkopanelointi kun oli kuitenkin vielä tarpeeksi ehjää ja sisäpanelointi myös, sai elämää nähneet osat jäädä niille sijoille.

Alapohja rakennettiin siitä puutavarasta mitä varastosta löytyi, ja eristettiin vähän sekaisin jo olevista eristeistä, alle Huntonin tuulensuojalevyä, eristeeksi Huntonin puukuitueristelevyä, vanhastaan varastossa olevaa pellavaeristelevyt sinne vaan ja säästettiin tässä paljon. Sama periaate katon lisäeristyksessä. Vaikka katto oli ihan purkukuntoinen, sen alla olleet sisäkaton purut olivat ihan ok ja ja saivan jäädä sinne. Mukaan laitettiin vähän vain ekstraeristettä.


Mieheke sai sitten loistaa vuorostaan ja rakensi osaavasti kolmiorima-huopakaton päälle, onneksi on niin osaava hän. Minä avustin ja kokkasin, en ole oikein parhaimmillani yläilmoissa, menisi pelkäksi konttaukseksi kun hirvittäisi liikaa.


Ikkunat lähtivät korjaukseen osaavalle kunnostajalle Tmi Olscool ja niistä lisää uudemman kerran nimittäin niin surkean näköiset kuin ikkunat olivatkin niin ihan kovaa puuta yhä ja täysin kunnostettavissa! 


On se huopakatto vaan niin hieno! Ja johan näyttää paremmalta kuin ennen vaikka vielä on paljon puuhattavaa. Nurkkalistoja uusia vielä tarvitaan (meiltä löytyy niihin loistavaa vanhaa lautaa), oven päällipinnalle varmaan tehdään vähän jotakin ja paljon rapsutusta sekä pellavaöljymaalausta luvassa. 

Lisää tästä kun hommat etenee pienessä vaaleanpunaisessa taukotuvassa :)

Ihanaa lämmintä tiistaita kaikille!

We had some renovation done to this old railway building that has worked as a break room for railroad workers and is about a hundred years old! It had spent its days for the past decades as a kids playhouse and was in a truly ramshackle shape. But not beyond repair!

We had a traditional carpenter straighten the frame and build a new bottom and a new roof to it and my husband did the fantastic felt roof on top. The insulation was done with eco materials, Hunton woodfibre and some linen insulation we had left over in storage. 

The idea is, we don't fix it too much because there is no sence in such, then you might as well build a new one. If it is worn and seamingly bad but not rotten, it will stay. It still has a lot of hard wood that just looks bad to the eye and needs good linseed oil paint on top. 

Most of the damage had been caused by a leaky roof so never let your roof leak. Also bad was the rockwool in the floor and plastic flooring on top (added decades ago) that made sure the floor stayed wet from season to season.  Now the structure breathes and dries naturally as it had done for decades before.

Even the windows were still completely repairable and they turned out gorgeous, more of that to come!

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Saippuaa!


Tuli tehtyä saippuaa, todella hyvän Saara Kuhan saippuakirjan ja todella hyvän kaverin neuvoilla. Saippuakin on todella hyvää, nimittäin tämä oli nyt toinen kerta kun keittelin sheavoi-saippuaa ja se hemmotteli minut pilalle, muuta saippuaa ei haluaisi enää suihkussa käyttää. 


Kaikki öljyt ja voit ovat luomua, oliiviöljy, sheavoi ja kookosöljy sekä tuoksuna eteerisiä öljyjä ja tämä saippua on ihan unelma. Ainoa miinus on, että pehmeä saippua kuluu kamalan nopeasti. Nyt täytyy tehdä vielä lisää varastoon, jotta ei sitten heti lopu. 

Saippuan tekeminen on lipeän vuoksi jännättävää ja tarkkaa puuhaa ja totta puhuen sitä laskee tarkkaan joka askeleenkin samalla kuin gramman, mutta on se niin sen väärtti. 

Nyt pitäisi vielä malttaa odottaa 4 viikkoa ennen kuin saa näitä saippuoita käyttää, huh. Ei meinaisi malttaa millään.


Saippuoiden pitää tosiaan oleskella rauhassa ja tuulettua hämärässä joten laitoin ne reiällisten lasikupujen alle. 

Nämä loistavat kuvut löytyivät luotto vanhan tavaran myyjältä ja hyvältä ystävältä, OldsCoolilta jolta löytyy aarteita näin erikoisaikanakin ja on loistosilmä löytää vaikka mitä huippua. On tullut etsittyä reiällisiä isompia kupuja jo tovi, nyt ne löytyi, ihanaa. Saa kynttilänkin alle jos haluaa.


Nyt erikoisaikana on ollut mahtavaa tehdä kotona asioita ja siis se on mahtavaa että ehtii tehdä kotona. 

Aseman Rompetori oli nyt valitettavasti pakko peruuttaa tältä kesältä kuten sadat tapahtumat Suomessa mutta tärkeintä on nyt pitää huolta terveydestä ja kyllä taas pian saadaan järjestää häppeninkejä asemalla, aivan varmasti. Perumisen harmituksen tilalle tuli yllättävän nopeasti aivan vastakkainen fiilis. 

Nimittäin kaikki meidän remontit ovat odottaneet rauhallisempia aikoja töiden alla ja parempia ehtimisiä ja nyt sai täällä moni projekti aivan uuden buustin, kunhan ensi lamaannuksesta toivuttiin. Näytän pian mitä kaikkea täällä on aloitettu puuhaamaan ja monta rästissä olevaa näyttämätöntäkin juttua, kunhan vain maltan istua koneella välillä. Pidetään maltti myös tahdissa, jotta ei tunnu että ahmii liikaa kerralla tekemistä alle mutta täytyy sanoa että on muuten ihana olla kotona.


Rentoa viikonloppua kaikille! 

I made some soap. 
With the help of a very good soap book and the instructions of a very good friend. I used organic oils and shea butter of course, and essential oils for scents. And I have completely spoiled myself with this soap. This is the second time I have made the same soap and it is the best that I have ever used. Now I just have to wait for 4 weeks before I can use these ones, and I must make more soon so there will be more in stock because soft soap like this runs out much faster, that is the only downside. Only good ones from there on!

Have a relaxing weekend everyone!