Mies rakenteli kummipoikansa kanssa, 6 v, upean liitutaulun, täysin purkumateriaaleista, joissa en sokeana enää itse nähnyt mitään potentiaalia kuin polttopuuksi. Mies oli vain avustajana, itse suunnittelutyön ja maalauksen hoiti etevä kummipoika ja sai tämän heti kotiin vietäväksi, liitutaulumaali kun kuivuukin niin nopeasti. Itse kehyksen väritykselle ei ole tehty siis mitään, vaan puretussa puulistassa oli valmiina näin hieno väri ja raitakin. Takalevynä käytettiin vaneria ja piste iin päälle oli ripustusnauha.
Minä tilasin näitä heiltä heti kolme, kiitos.
Vanhasta kehyksestä tuli myös kätevä muistuttaja eteiseen, mieheke tämänkin väsäsi toivomuksien mukaan, minä vain kiinnitin sen liimapaperinauhalla taustasta, oli just sopivankokoinen, ei tarvitse edes nauloja kiinnitykseen. Mitäpä voisi sanoa muuta kuin että meillä tykätään maidosta kovasti.
Ja uteliaisuus se kissankin vei... Tottakai kun toisen makuuhuoneen vaaleanpunaisen tapetin tuijottelu lähietäisyydeltä alkoi hiukka jo riittää kun sitä rapsutin esiin, oli aivan pakko mennä testaamaan, ihan pikkuisen vain, että mitä toisen makuuhuoneen tapetin alta löytyy.
Tästä pidän vielä enemmän. Onneksi paljastetun kohdan saa vielä lipaston taakse piiloon, meinasi melkein lähteä mopo käsistä kun näin aarteen mitä alla odotti. Paras on vielä olla paljastamatta tätä esiin enempää sillä kun huoneeseen tehdään lattia ja kattomaalaukset saattaa tapetille käydä helposti huonosti.
Vanha tavaramakasiini on yhtä vanha kuin asemakin, vuodelta -20, täällä on onneksi jäänyt paljon enemmän ennalleen alkuperäisestä, mitään ei ole maalattu, patina lukuisista kädenjäljistä näkyy kaikkialla ja aivan kuin osa tavaroista olisi vain jäänyt niille sijoilleen töiden loputtua. Miehet menivät vain kotiinsa.
Monta upeata metallikaappia, eri aikakausilta ja eri kokoisina, odottaa sijoituspaikkaa asemalta, näihin olisi upeaa taas säilyttää aivan mitä tahansa. Suuremmat talkoot pitänee sitten järjestää näiden siirtelyyn, paljon riuskoja miehiä tarvitaan.
Yksi käsittämätön löytö tehtiin makasiinin ylisiltä, purujen seasta. Mieheke löysi vähän pengottuaan pilkkopimeässä, kaksi vanhaa lokerikkoa, täynnä tavaran määrä-aseman merkkauslappuja, K-Ö. Nämä ovat ennen sotia, asemien nimiä mitä ei enää ole Suomessa ja asemia joita ei enää ole olemassa. Näiden kanssa täytyy olla tarkkana, tarkoitus on pitää niitä kuin kukkaa kämmenellä.
Näidenkin ovien kautta on kulkenut niin moni, joka päivä vielä kun makasiini oli todella tavaramakasiini, ovista ja seinistä löytyy puumerkkejä, muistiinpanoja ja sormenjälkiä. Onneksi täällä on kaikki tämä tallella.
Tekstit
