Tämä talvi on ollutkin aivan erilainen meillä, nimittäin asemalla on oikeasti ollut lämmin sisällä. Aika ihana uusi kokemus kun sitä jo vähän tottui siihen että varpaat ovat kohmeessa villasukista riippumatta ja kolme kerrosta villaa päällä tällä viluisalla ei ole riittänyt.
Puukuitupuhalluksessa suurimman eron teki ehdottomasti yläpohjan puhallus. Ekoeriste puhalsi vielä samana päivänä (kun puhallettiin lattioita, klik ja sitten seiniä, klik) meillä valtavan aseman ullakonkin. Hyvää turve-eristettä ei tietenkään otettu pois, vaan siihen puhallettiin päälle noin 20-25 cm lisää Nativo-puukuitueristettä. Näin kokonaispaksuus eristeellä on nyt noin 45-50 cm eli kyllä kelpaa.
Ullakolle oli myös hieman haastavampi päästä kaikkien letkujen kanssa, tai tuntui minusta haastavalta kun tuo katolla kiipeäminen ei ole sellaista johon minut saisi suostuteltua. Sinne he kiipesivät hujauksessa ja katon huoltoluukusta sisään. Pääsee ullakolle myös kodinhoitohuoneen kautta mutta letkujen tuominen sieltä olisi ollut hyvinkin hölmöä kun on näin hyvä reitti apajille.
Kun valmisteltiin tätä puhallusta huomasimme että ullakolla ei oikein ollut tarpeeksi ilmanvaihtoa ja me ihmeteltiin että mistä tämä voi johtua, eihän sitä ole voitu rakentaa näin huolimattomasti kun on jo sata vuotta porskuttanut. Mutta jotain oli pielessä, sen näki siitä että katon sisäpinnan laudoituksessa näkyi tarpeetonta veden kondensaation tuomaa tummenemaa ja käteenkin laudat tuntuivat turhan kosteahkoilta.
Kunnes me tajuttiin se.
60-luvulla ullakon tuuletuskanavia oli kanavoitu viemään viilennystä vain aseman alakerran akustohuoneisiin ym. tiloihin ja ullakolta ei päässyt ilma kunnolla tuulettumaan. Kun katkaisimme yhden suurista tuuletuskanavista joka vei juuri vanhaan akustohuoneeseen niin aivan kuin ullakolla olisi vaihtunut ilmanvirtauksen suunta. Nyt kun ullakon ilma vaihtuu suoraan katolle katettua kanavaa pitkin, ei vaihtuva ilma yritä enää puskea yläkerran keittiöön ja tämäkin lämmittää kovasti asemaa.
Kannattaa siis tarkistaa ullakon tuuletustilanne vanhassa talossa, erityisesti jos jotain muutoksia on tehty. Nyt vaihtuu ilma mutta ei sisätilojen kautta, jes.
Historia ja pienet lasten piilotetut aarteet, joita ollaan ullakolta löydetty saivat kaikki jäädä talteen eristeen alle.
Ullakolle kiivettäessä huomattiin että katolla oli täysin eristämättömiäkin kohtia (!) kuten päädyn toisen portaikon yläpuolella ei ollut eristettä hitustakaan, joten ei ihme että on siinä päädyssä taloa ollut aina ihan jäätävää talvella. Eli keittiössä, kivakiva.
Luulimme aina ennen että aseman heikoin lenkki eristyksessä on seinät, sillä kun idästä puhalsi kova pakkastuuli talvella, saattoi olohuoneessakin laskea lämpötila 16 asteeseen pahimmillaan, puhumattakaan keittiöstä joka on se kylmä pää taloa.
No eivät olleet seinät se ongelma, se oli yläpohja!
Nyt on maalämpökone säädetty 20 asteeseen (ennen 21 astetta), uskalias testi mutta tahtoo tietää että voitaisiinko säästää tänä vuonna lämmityksessä oikeasti vähän rahaakin. Olohuoneessa on nyt 21 astetta, myrskypäivinä 19,5 astetta eikä sen alle ole menty, aivan huippua. Alakerta on vielä viileämpi tila mutta siellä onkin remontoitavia huoneita ja lattioissa peräti reikiä ynnä muuta mukavaa pientä.
Tämä on ollut paras remontti asemalla tähän asti, eikä se edes sinänsä näy. Mutta kyllä tuntee. Vähemmän lämpöhukkaa, vähemmän jääpuikkoja räystäillä ja enemmän lämpöä ja ihan samalla tavalla hengittää talo kuin ennenkin.
- Blogiyhteistyö Ekoeriste Oy:n ja Huntonin kanssa
Sorry, only in Finnish this time, we had some eco-insulation done to our attic as well!
Ihanaa kun olette lämpimästä päässeet, jäätyneiden varpaiden sijaan, nauttimaan.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa sinulle!
Tällaiselle vilukisssalle niin tämä on kyllä aika nautintoa :D Ihanaa viikkoa sullekin!
PoistaHienoa että hommat etenevät ja ongelmakohdat löytyivät. Näin pienen talon omistajana tuntuu hassulta, että teillä on talossa paikkoja mitä ette vielä tunne läpikotaisin. Koska en itsekään niin välitä kiipeämisestä, hommasin talon jossa yläpohjaan pääseen helposti.
VastaaPoistaAseman mansardi-aumakaton kaikkiin yläkerran nurkkiin jää sellaisia kapeita käytäviä joihin ei oikein mahdu aikuinen mukavasti menemään mutta siellä olisi kaikissa niissä vaikka mitä aarteita löydettäväksi eli kunnon aarteenmetsästystä saisi harrastaa :D Tarvitsisi vain sellaisen teini-ikäisen kokoisen ihmisen ne koluamaan huolella läpi. Esimerkiksi, kuulimme että yhdessä niistä on piilotettu (tai se kuulemma tippui parin hirren väliin) nippu rakkauskirjeitä jotka tarvisisi vain löytää. Tuntuu itsestäkin aika hassulta että täällä on vielä paljon nurkkia joita ei tunneta, pitää ainakin mielenkiintoa yllä!
Poista