Retkeilyä

Loma vihdoin viimein alkoi ja sunnuntaina ehdimme harrastaa vähän kotiseutumatkailua, Wanhattaren innoistamana ajattelin esitellä teillekin muutamia Hattulan nurkkia. Olemme asuneet täällä vasta vuoden mutta tuntuu että kaikkialla on niin paljon nähtävää että ei ole vielä oikein ehtinyt nenäänsä pidemmälle kurkkaamaan. Ensin suunnattiin Pyhän Ristin kirkkoon jonka sisusta hämmästytti meidät täysin.



Odotimme vaatimatonta keskiaikaista kirkkoa ja sisällä odottikin uskomattomat maalaukset ja yksityiskohdat. Tänne täytyy tulla uudelleenkin, kerrassaan upea paikka.

Täältä löytyy myös kaikille vanhasta rakennustarvikkeesta tai sisustusyksityiskohdista kiinnostuneille sopiva Metsänkylän Navetta, joka on meillä vakituinen käyntikohde, hinnat voivat olla monessa korkeita, mutta täältä voi löytyä tarpeellisia osasia moneen tarpeeseen. On myös erittäin tunnelmallinen kahvila ja alpakoita pihapiiri aivan täynnä.



Haimme vielä kierroksen lisäksi Lepaan Viinitilalta muutamia viinimakuja maisteltavaksi, omenasiiderikin oli erinomaista. Rannalle oli sitten jo pakko suunnata, hurjan ihanaa hellettä. Ettei ihan unohdu mainita, kyllä löytyy paljon lisääkin käyntipaikkoja, eritoten uskoisin miehille mieluisimpina Parolan Moottoripyörämuseo ja Panssarimuseo. Parasta täällä on kuitenkin tunne kuin asuisi aivan maalla ja silti niin lähellä kaikkea. Ja kerrassaan mahtavia maisemia

p.s. Kiitokset Me Naisille viikon suosituksista, kylläpäs lämmittää mieltä hurjasti!


Edit; siis alpakoitahan ne eläimet, eivät laamoja, johan oli ajatusryppy...

Piilopaikkoja

Kun helle lämmittää katon kautta yläkerran, sanoisinko näin että hyvin lämpimäksi paikaksi, tekee mieli etsiä piilopaikkaa jossa viileyttä löytyisi. Asemalta löytyy myös hyvin paljon ovia joka suuntaan, huoneeseen ja käytävään, moni on sanonut jo vähän eksyneensä seikkaillessaan. On myös ovia jotka johtavat paikkoihin joissa emme ole vielä oikeastaan käyneet, kurkkineet vain. Nämä ovat oikeasti vain kylmää eristetilaa, mutta paljon on silti sitä sun tätä pikku tavaraa piilotettu näihin piilokäytäviin..


Ikivanhan tapetin peittämä oviaukko oli jonkun auki repimä, purujen ja turpeen seassa näkyy paljon pengottavaa. Käytävä jatkuu joka suuntaan mansardikaton alla.


On niin pieniä ovia että ne ovat joko peruna-ämpäreille tarkoitettu tai sitten tontuille, jälkimmäinen kuulostaa jännittävämmältä..



Ja on muka piilotettuja ovia jotka ovat kuitenkin maalattu niin herkun keltaiseksi että miten tämän voisi olla huomaamatta. Täältä pitäisi aloittaa tutkiskelut, löysin jo ainakin puulaatikon ja erittäin vanhaa ruusutapettia, täytyykin löytöjä näyttää teillekin.

Materiaalia

Meillä pidetään kovasti teollisesta tavarasta, kunnolla tehdyistä käytännöllisistä esineistä vuosien takaa. Mahtavat appivanhemmat ottivat talteen hurjat määrät eräästä koulusta roskalavalle lähtenyttä opetustarviketta ja esineistöä. Tässä pieni osa niistä, muun muassa nämä amppeerimittarit, todella hienoja ja täynnä yksityiskohtia.

Nämä ovat olleet siis, jos oikein ymmärsin, virtakytkentäharjoittelu-osia koulussa (meniköhän se nyt oikein) ja kun jokaisessa on magneetti joka suunnassa, tarttuivat nämä jääkaapin kylkeen kuin itsestään.

Niin paljon materiaalia, vaikka mihin, valaisinideoita syntyy taas vilisemällä mielessä, näistä saa loistavia osasia moneen käyttöön. Muun muassa nämä puiset viivoittimetkin olivat lähdössä roskalavalle, aivan turhaan. Onneksi tuli pelastettua, hurjat kiitokset maan parhaille appivanhemmille vaivan näöstä.

Jotkut muutkin ovat osanneet katsella estetiikan kantilta, kaikki ruuvipuristimet ovat aivan sydämen muotoisia. Mainiota!

Tätä on odotettu

Ei enää vettä, vaan aurinkoa, ihanaa! Vihdoin sain ulos armeijan ylijäämäkaupasta ostamiani vanhoja sairaalasänkyjä ja pyntättyä niitä vaikka millä tyynyillä ja lakanoilla. Vanhat talonpoikaiskankaat on hankittu sieltä täältä, pieni oma heikkous. Osa tyynyliinoista on tehty vanhoista pyyhkeistä ja osa on löytynyt asemalta tai kirpputorilta. Nyt kelpaa loikoilla, toivottavasti nämä kelit kestävät nyt pitkään. Onneksi täällä on hämmästyttävän vähän itikoita ja ulkona voisi oikein mielellään ottaa vaikka nokoset, vielä voisi hankkia vaikka hyttysverkon varuiksi.

Pientä piristystä

Voihan nuhakuume, pääsi sitten iskemään mutta kyllähän tämä päihitetään ja pian, kun on juhannuskin nurkan takana. Keittiössä oli kuitenkin mukava saada pientä piristystä kaappiin, nimittäin lasipurkkeihin. Riihimäen ja Karhulan lasipurkit ovat parhaita kaikkeen säilytykseen, eritoten pienemmät koot ja näitä on tullut keräiltyä jo useamman vuoden ajan periaatteella 8 e max ja vain ehjiä ja käyttökelpoisia kansineen.

Etiketit olisi vain hyvä olla purkkien kyljessä niin ei vahingossa tee suodatinkahvia espressosta tai jotain muuta yhtä hupsua. Tulostin hiukan erilaisia piparkakku-muotoisia pyörylöitä vähän paksummalle hyvin kellastumista kestävällä paperille, laminoin paperit ja sitten leikkasin ne saksilla muotoonsa, johon menikin sitten näpräyksessä useampi ilta.

Cd-tussilla kirjoitettu teksti pysyy hyvin ja kestää vaikka pyyhkimistä ja pienellä palalla kaksipuoleista mattoteippiä saa etiketit pysymään hievahtamatta paikallaan. Näistä voi nyt tekstin vaihtaa kun sille tuulelle sattuu ja pitäisi kestää käytössäkin aika pitkään.

Puhtaat lakanat

Ideoita riittää hurjasti mutta aikaansaavuus on ottanut jonkinlaiset lomailut ihan kertomatta. Vaihdoin sänkyyn puhtaat ihanat lakanat ja hain peittoihin ja tyynyihin ulkoilmaa. Jos hyvin nukutut pitkät unet saisi sormet ja pään toimimaan yhdessä ja voisi taas toteuttaa.

Marmorivalaisimissa on jotain kivaa, kun vain laittaa raikkaat varjostimet. Suuremmat yksilöt odottavat vielä omiaan. Toimivat kyllä mukavasti ihan ilmankin.



Illalla pitää vähän tuulettaa niin saa nurmikon tuoksua sisälle. Kesä tuoksuu aina niin hyvälle, eritoten illalla.

Hyvässä seurassa

Viime viikolla tuntui kiire olevan jatkuva mutta jotakin vallan mainioita kivoja asioita ehti kuitenkin tapahtumaan. Minua vähän lahjottiin vuosien johdosta, vanha pankin lamppu on miehekkeeltä ja kirja siskolta, täältä.

Kiinasta saatua mahjongia pelattiin mukavassa seurassa, tämä on ihana peli, paljon mielekkäämpi käsin kosketeltavana kuin tietokoneen ruudulta pelattuna vaikka asettelussa meneekin kotvanen aikaa.

Ja tuli samassa hyvässä seurassa kerättyä paljon kukkia! Näin vanhojen mukavien mummelien keräämät upeat kukkakimput ja yhtäkkiä muistin että tätähän sitä pitää päästä puuhaamaan, lapsena kukkia kerättiin mökillä jatkuvasti. Ehdin löytää kielojakin vielä kukassa. Ei kai tytöt kyllästy tähän koskaan, vai mitä?

Valaisinprojekti # nro 2

Minusta vanhat kamerajalat ovat todella hienoja, upeita yksityiskohtia, mekanismit ovat paljon uusia kiehtovimpia, näistähän voisi tehdä vaikka mitä! Minulle tuli idea, johon mies ihanuuttaan lahjoitti käytettäväksi yhden juuri vähän aikaa sitten vanhan tavaran liikkeestä löytyneen kamerajalan, suurkiitos. Mieheke tämän minulle sitten toteutti, minä vain ihailin sivusta ja sanoin mielipiteitä.

Ensin piti kamerajalan kiinnityskohta-reikää suurentaa kiinnitysruuvia ja johtoa varten...

Materiaaleina toimivat sieltä täältä tehdyt löydöt, varjostin alle euron kierrätyskeskuksesta, jossa on aivan siisti ja ehjä kangas, vanha messinkikuorinen posliinilampunkanta Porin varaosapankista pari euroa, vanhaa hyväkuntoista kumieristeistä tekstiilikaapelia, olisiko ollut euron luokkaa toisesta vanhan tavaran myymälästä. Vanhan sähköjohdon kunto tarkastettiin huolella ettei ollut hapertunut sekä oli taipuisaa ja hyväkuntoista. Ainoat uudet osat olivat kannan kiinnitysnippeli ja itse lamppu.

Tässä itse sähköosat kiinnitettynä kamerajalkaan, kaikki sopivat niin hyvin yhteen, itse olin jo ajatellut uutta kantaa, mutta kun vanhankin voi tähän yhdistää ja miehellä leikkasi paljon paremmin vanhojen osien uudelleen käyttämisestä niin minä vain katsoin kun koko valaisin oli valmiina alle tunnissa.

Ihana, säädettävä, kierrätysmateriaalein valmistettu valaisin, materiaalein vain n. 7 euroa + lamppu, keikaroi nyt makuuhuoneen nurkassa, mutta varmaan vaeltaa olohuoneeseen lukulampuksi sohvan pieleen. Tykkään oikein kovasti!

Niin, ja sain ihanaa tunnustusta Jutalta, kiitos valtavasti, hänen blogissaan saakin seurata mm. heidän rintamamiestalonsa kutkuttavan mainiota remonttia. Uusia blogeja on löytynyt juuri viime aikoina minulla niin valtavasti, olen aivan pyörällä päästäni enkä osaa osoittaa tätä tunnustusta eteenpäin tarkasti, teitä on niin upeita niin monia!

Kesäkesäkesä

Niin ihanaa kun on kesä, kaunista, lämmintä ja vihreää, hyvin vihreää. Upeista kesäpäivistä piti ottaa kaikki irti että olisi mitä muistella kun ilma viilenee ja vettä sataa. Olemme olleet menossa jatkuvasti, pyöräilty paljon uitu istuttu terassilla otettu aurinkoa syöty makoisasti pelattu minigolfia, mies voitti hitsi, ajettu nurmikkoa pesty pyykkiä grillattu katseltu maisemia ja kierrelty kotikuntaa. Nyt malttaa taas olla sisätiloissa ja puuhailla projekteja. Ei tätä vaan voita mikään.