keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Pihaa ja puistoa


Kesän melskeessä meillä sai muutama pihan kolkka kokea reilua muodonmuutosta. Aseman puistohan on vain muisto entisestään, eli siitä millainen se on ollut vuosikymmeniä sitten, pergolat, istutukset, käytävät ja kaikki herkut ovat mennyttä mutta nyt koitetaan ottaa viidakolta pihaa takaisin haltuun.

Lähes jokainen kohta pihassa oli päästetty rehahtamaan täyteen sen sun tätä ja tuota rikkakasvia, joten meidän puutarhanhoito on tähän mennessä ollut aikalailla sellaista moottorisaha/raivaussaha/oksasaha/oksasilppuri/järeät oksasakset ym. menoa. 


Nyt on alkanut maata niin sanotusti näkymään! 
Pihan perällä omassa rauhaisessa maailmassaan sijaitsevan vartiotuvan ympäristö sai jätti-makeoverin. 

Meiltähän unohtui taas ennen-kuvat tyystin kun tätä alettiin raivaamaan, mutta ensimmäinen kuva antaa vähän osviittaa, silloin kuvan ottaessani, jouduin taistelemaan että pääsin tuohon kohtaan, ruusupuskien, angervojen ja nokkosten keskellä. Oikealta kuvaa alkoi vesakko-muuri.

Tällä maaläntillä oli kuulemma vielä reilu vuosikymmen sitten autonraatoja niin paljon että niiden siirtämiseen oli täytynyt tilata nosturi. Nyt hyristään mielihyvää kun näkee mitä sitä saatiinkaan aikaan.


Vuokrasimme kunnon oksasilppurin selviytymään urakasta ja 3 päivää silppusimme minkä ehdimme, todella pitkiä päiviä ja hikipäissä raadettiin. Ystävät apuna, olimme jo kaataneet puuksi muuttuneet pensaat ja ryteiköt ennakkoon ja sitten silppuriin pääsi kaikki oksat mitkä vain paksuudeltaan menivät läpi. 

Ikinä en ole ollut niin iloinen siitä että jossakin kohdassa ei kasva mitään

Ihana, avara, valoisa, tuulettuva takapiha muodostui vartiotuvalle. Kaiken kasvillisuuden alta löytyi jopa puoliksi maatuneita mattoja ja vilttejä, kaikesta metalli- ym. roskasta puhumattakaan. 


Suurin työ oli tässä: vartiotuvan sivulla kasvoi järeää vesakkoa syreenistä ja en edes tiedä mistä pensaikosta jotka olivat muuttuneet puiksi. 6 metriä leveä kaistale suurin piirtein pistettiin matalaksi ja kuvassa perällä näkyykin valtava puukasa niistä "liian suuria oksasilppuriin"-oksista.

Ihan käsittämätön ero. Miten voikaan niin suuresta puumäärästä tulla niin huomaamaton pintakerros haketta? 


Samalla silppusimme risaisen maakellarin viereen muodostuneen oksakasan, melkein kokonaan. Tässä oli rytökasa jo ennen kuin me tämän kodiksi saimme, siihen sitten vain lisättiin välttämätöntä puujätettä. Kasa oli maakellarin pituinen ja niin korkea että siltä näki katolle. Nyt on enää pikkuinen läjä jäljellä johon täytyy riittää meidän oma uskollinen oksasilppuri, hidas mutta luotettava. 


Toinen pihan kohta myös joka muuttui rytökasasta suoraan nurmikoksi on tässä. Kuivaustelineeltä eteenpäin kasvoi ihmisen korkuista horsmaa ja ohdaketta joka kesä vanhan hylätyn kasvimaan paikalla.

Ystäviltä lainassa olleella maanmuokkaimella (kiitos korvaamattomat!) mieheke laittoi möyhien jo alkukesästä ja nyt siinä kasvaa nurmikkoa ihan itsestään. Nokkoset ja kaikki muut jää toiseksi kun sitä nyt ajetaan ruohonleikkurilla ja kukaan ei meinaa huomata missä alueen raja edes ennen meni. 

Kuivaustelineeltä suurelle kannolle, niin suuri läntti tuli hyvää pihaa lisää käyttöön ja ihailemme sitä päivittäin. Tuli monta ihailtavaa nurkkaa lisää pihaan.

Vinkki raivaajalle: 
Jos pihassasi on ryteikköä/puuntainta ynnä muuta, leikkaa ne aivan maanmyötäisesti alas, niin matalalta mullasta kuin ikinä saat. Sitten ajelet ronskisti vain ruohonleikkurilla ja vuohenputket ja muut ei-toivotut-kasvit luovuttavat pian kun nurmikkosi vain nauttii menosta.

Tehtiin sitä kesällä katto-remppaakin, siitä näytän ihan erikseen huikeat projekti-kuvat.

Ja vielä lopuksi jotain aivan muuta, nimittäin nyt viikonloppuna lauantaina 13.9. on jälleen luvassa upea Sisustusbloggaajien kirpputori & myyjäiset tällä kertaa Pasilan veturitalleilla avarissa tiloissa klo 10-16 ja mukana suuri liuta ihania bloggareita myymässä aarteitaan sekä omia tuotteita. Illan päätteeksi vieläpä tanssitkin, tule ihmeessä paikalle!

Meikäläisellä mukana myynnissä ainakin vanhoja opetustauluja, koulutuoleja, kirjaimia, tarjottimia, astioita ja vaikka mitä muuta. Jos vain ennätän laitan vielä ennen lauantaita kuvaa herkuista.

Nähdään siellä!



14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. On se kyllä söpöinen, ja ihan oma maailmansa tämä pää pihasta :)

      Poista
  2. On ihanaa huomata suuri muutos entiseen. Me teimme aika vastaavanlaisen työ omassa "viidakossamme" viime keväänä. Takapihalla olisi vielä edelleen raivattavaa (vanhoja marjapensaita, vadelmaa+mitälieryteikköä), mutta sen siistiminen jäänee ensi kevääseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän nämä, raivataan pikkuhiljaa, vähän sellaista viidakkoveitsellä hutkimistakin ajoittain :) Kuulostaa upealta teidänkin työ, ihanaa kun ei anneta ryteikön pelästyttää!

      Poista
  3. Kovin tutun kuuloinen luettelo "puutarhanhoitovälineistä" :D Lopputulos on kyllä niin palkitsevaa ja hienon työn näytätte tehneen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, välillä ihan naurattaa että milloinkohan sitä pääsee käyttämään sellaista pikkuista käsilapiota johonkin :D Tässä kyllä näkee kättensä työn ihan välittömästi, siitä ihanaa hommaa vaikka työmäärän kyllä tuntee ;)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kylläpä, just sellainen huhhuh! Mutta oli siinä yksi "helpotuskohta", meinaan että sen korkean ryteikön alla, siellä juurella kaiken alla, ei kasvanut valmiiksi yhtään mitään :D

      Poista
  5. Jäikö teiltä isompia sireenin oksia? Olisin kiinnostunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä jäi, tuo kasa mikä näkyy kuvassa on täynnä niitä sillä syreeni oli niin sitkeätä että vain ohuet varret menivät jopa siihen oksasilppuriin, todella kovaa puuta. Mihin tarvitsisit ja kuinka paljon? :) Täällä olisi, osa menee varmaan vähän askarteluun mutta kyllä sitä pitäisi piisata, kysyn vielä heiltä jotka meinasivat niistä takkapuita tehdä että sopiiko että lähtevät muuhunkin :)

      Poista
  6. On teillä hommaa riittänyt. Tuossa todella jo näkee hyvin kättensä jäljen. Vielä jos säät jatkuu hyvinä, ehditte nauttia pihasta ookein kunnolla ★

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se palkitsevaa, kannot ne haastavimmat mutta jos ei kerralla niin sitten yksi kerrallaan pikkuhiljaa selätetään nekin :) On vartiotuvan asukkaille ainakin avaruutta lisää takapihalla ja paljon :)

      Poista
  7. Eikös nuo vanhojen asemien puistot olleet aikoinaan vähän sellaisia koepalstoja, niissä kokeiltiin uusia koristekasveja ja jalopuita. Tuo teidän risusavotta on kyllä kulttuuriteko jos saatte luotua aseman puiston uudelleen.

    VastaaPoista
  8. Asemien puistoilla oli jopa omat taimitarhat ja puutarhurit kaikilla, mukava on ollut lukea tuosta museoviraston rautatierakennusten korjauskortistosta aiheesta, löytyy oma vihko pelkistä asemien puistoistakin.

    Vähän melkein kasvattaa paineita tehdä puistosta parempi kun on lukenut mitä se on ollut ;) Me tavoitellaan sellaista puistomaisuutta juurikin mutta ei tähdätä siihen entiseen sillä se on vaatinut useamman ihmisen työpanoksen jatkuvasti ylläpitää. Ensin viidakkotaltutus ja sitten pikkuhiljaa tuodaan kaunista takaisin, kyllä se siitä :) Onneksi myös Hyvinkään rautatiemuseossa löytyy ainakin jonkin vuosikymmenen puutarhapiirustukset asemista ja ne meillä onkin, saa osviittaa siitä mitä oli 60-luvulla, vanhempia kun ei ole löytynyt.

    VastaaPoista