Vartiotuvan makuuhuoneen remontti osa 7: Viimeistelyä

No niin, viimein, viimein saatiin vartiotuvan lasten makuuhuone valmiiksi ja tässäpä viimeiset remonttikoosteet! Ja tulevat nyt aivan sekaisessa järjestyksessä mutta siitä viis.

Tämä oli aivan viimeinen vaihe, nimittäin alkuperäisen oviaukon lastulevyn poisto. Tästä ovesta oli aina kuljettu tähän makuuhuoneeseen kunnes joku äärimmäisessä viisaudessa oli päättänyt sulkea sen muutama vuosikymmen takaperin.

Puukkosahalla läpi vaan ja kulkureitti oli jälleen niin kuin kuuluikin. Kyllä tuli tuuletuksia asunnon asukkailta kun huone vihdoin saatiin käyttöön. 

Pssst, muuten, tämän perheen puuhia ja meininkejä pääsee lukemaan ihanaisesta Juli's-blogista että sinne siispä kurkkimaan, vinkki vinkki.

Tässä sama oviaukko mutta olohuone/makuuhuoneen puolelta ja valmiina. Lastenhuoneeseen onkin tähän kuvaan jo ehtinyt huonekaluja saapumaan ja sisustaminen on täydellä tohinalla päällä.

Mieheke ahkeroi tämän oviaukon miljoonan yksityiskohdan kimpussa ja veisteli niin puukuitulevyn siistiksi kuin lastulevyt pois ja sen tuhat naulaa listojen tieltä pois ja samalla minä ahkeroin listojen kanssa. 

Tähänkään oviaukkoon ei ollut alkuperäisiä listoja tallella mutta löysimme Metsänkylän navetalta aivan täsmälleen samaa listamallia monta metriä penkomisen tuloksena jotka eivät maksaneet paljon mitään, kiitos Julia penkomis-avusta! 

Päätin olla kunnostamatta listoja pitkän kaavan kautta ja kalttasin vain irtoavan maalin pois ja hioin vähän tarvittaessa. Kaiken puunatun keskellä on hyvä että jotakin jää patinaiseen asuun.

Karmissa on vielä ronskeja maaliroippeita mutta niiden poistaminen jää ensi kesään.

Ennen toki oviaukon aukaisua huoneessa piti maalata, maalata ja maalata sekä tottakai asentaa sähköt.

Kattoon tuli Uulan puolihimmeää Intoa, sävyn nimi on Kaoliini, omasta mielestä maailman helpoin hengittävä maali. Vanhoihin kattolistoihin tuli pellavaöljymaalia, näyttivät nimittäin niin ruokottomilta kun niistä oli kiskottu sähköjohdot pois. 

Siis täytyy kysyä, mikä idea on ollut kiinnittää sähköjohdot kaikkein kauneimpaan osaan huonetta? Sitä en tule koskaan ymmärtämään, mutta näin täällä asemalla ja vartiotuvassa on muinoin tehty joka huoneessa, kattolistaan kiinni vaan.

Kevyen kalttauksen ja hionnan jälkeen maalasin listat uudelleen. Se tuntui vähän pahalta kun alla oli valtavan paksusti jo maalia mutta ilme siistiytyi ja listoista tuli jälleen upeat.

Sähköt tehtiin tottakai pintavetoina ja ei millään perus MMJ-kaapelilla vaan metallivaippaisilla asennuskaapeleilla. ne taipuvat vanhanajan sähköjohdon tapaan. Posliiniset jakorasiat ovat jo meidän vakiosuosikkeja, Domus Classicalta löytyypi näitä, ihanasti ihan läheltä. 

Valokatkaisimet tulivat tähän huoneeseen vähän erilaiseen tapaan, nimittäin kaukosäätimillä. Itse sähkökatkaisimiin ei kulje sähköjohtoja vaan ne toimivat Nexa-kaukokytkin järjestelmällä. 

Varsin kätevää, voi vaikka pistää vanhemmat kaukosäätimellä valomerkin muksuille että kohta nukkumaan! 

Ajateltiin myös testata tätä ensi kertaa tähän huoneeseen myös turvallisuuden vuoksi, eli vaikka sähkökatkaisimen jotenkin vahingossa onnistuisi hajottamaan, siitä ei ole mahdollista saada sähköiskua koska sähköä siihen ei tule. 

Meillä on sama järjestelmä käytössä jo ulkovaloissa mutta ensi kertaa nyt huoneen valaistuksessa. Ihanaa kun meillä on näin taitava ja kärsivällinen sähkömies.

Tässä vielä muuten ENNEN-kuvaa tuosta ilmastointiräppänästä. Ajattelin kerrata kun tämä oli vähän oma patentti. 

Elikkä, huomasimme lattian noston yhteydessä, että muurin viereen oli tarkoituksella jätetty onkalo eristeeseen josta pönttöuuni sai korvausilmaa talon alta. Sitä ei pitänyt missään nimessä liikaeristää mutta siitä piti tehdä siisti koska onkalo oli hiirten valtaväylä.

Mieheke keksi lyhentää peltisen saunakanavan tähän käyttöön. Se kiinnitettiin paikoilleen asennusnauhalla ja eristettiin ympäriltä. Räppänäksi laitettiin tähtiventtiili, joka sekin löytyy Domus Classicalta ja sitten kanava vielä koteloitiin. Toimiva ja nätti. Kun pönttöuunia lämmitetään, tämä räppänä aukaistaan ja uuni toimii selkeästi paremmin, eikä savuta.

Eli siis, olkaa tarkkana omien projektien kanssa että ei tule myöskään liikaeristettyä lattioita. Tämä räppänä tekee hyvää myös rossipohjalle.

Tässä vielä vessaan vievä oviaukko "uusien" vanhojen listojen kanssa. Ovesta tippui maalit suorastaan itsestään ja sen kunnostus jää vielä ensi kesään. Vaikka kaunis se on minusta näinkin.

Tässä vielä detaljia eri värisistä kauniista listoista. Huoneesta tuli aikamoisen herttainen ja lämpimin huone koko vartiotuvassa. Ennen se oli kylmin. Ja vau mistä sitä lähdettiinkään! Tästä voipi klikata niin pääset aivan alkutekijöihin eli miltä huone näytti ennen, tunnelmat ovat kuin valovuosien päässä toisistaan.

Huoneessa on nyt sitten sisustuksen ideointi täysillä ja kaikenmaailman yhteisprojekteja on meneillään minullakin perheen äidin kanssa, näytän niitä sitä mukaan kun valmistuvat. Ihana kun pääsee olemaan mukana, lasten huonetta ei olekaan tullut vielä sisustettua, ideoita on niin paljon että eivät päähän meinaa mahtua!

Finally, we finished the renovation in the bedroom of the guardhouse and here are the last renovation stages in a mish mash of pictures. There was a lot of painting to do, we used only linenseed oil paints and other paints that allow the structure to breath, in other words only paints that do not contain plastic components.

We used old reclaimed moldings and didn't repaint them, it's good to have some patina when so many parts are restored with paint. Also the electric wiring was made with traditional style cable but with of course modern requirements. The porcelain electric division boxes or what to call them in english can be found at Domus Classica.

If you want to checkout the room's before pictures again, click here. You would not believe it is the same room, it turned out so beautiful! If you want to get to know the family that lives in this apartment, you can find their blog, Juli's, over here.