maanantai 19. marraskuuta 2018

Harmaata puuta


Minusta harmaa on mukava väri tai siis kaikki sen sävyt aikalailla kolahtaa itsellä useimmiten mutta sellainen pysyvä usvan harmaa ilmassa vähän vaatii jotain piristystä. Joten päätin piristää pihaa, silloin on jotain silmää hivelevää mitä katsoa aina siellä mennessä vaikka ollaankin ihan talven kynnyksellä ja nyt ne pakkaset taisivat viimein tulla mutta se ei tätä menoa haittaa.  


Nämä kaikki kasvit ovat jo olleet ekat pakkaset ulkona eivätkä piitanneet moisesta, oliivitkin otan sisälle vasta kun pakkanen tulee ihan tosissaan ja siihen asti saavat olla tyytyväisenä valossa ulkona. 

Mutta tähän pöytään! Sain itselleni pari tällaista rustiikkista pukkia, ihan gigakokoista pukkia ja minulla oli heti visio. Niistä piti tehdä moinen pöytä aseman viereen joka näyttäisi olevan sopivasti samaa mittakaavaa. Vanhoja lautoja varastosta kanneksi, ei tarvittu edes kiinnitystä ja se oli siinä. Pöytä näyttää ihan tavallisen kokoiselta pöydältä mutta se on oikeasti sellaisen pienen auton korkuinen.  


Siellä on somasti kaikki yhdessä, romuisesti mukava ja jopa pari lakastunutta hopealankaa näyttää kauniilta tässä yhdessä. Hieno kyltin oloinen standi on itseasiassa takan kipinäsuoja jonka löysin kirpputorilta juuri näin ruosteisena joten tuohon sen heitin mukaan.


Kevyt lyhty on Parolan Rottingista, näitä hankin jo ison liudan ja taidan laittaa ne suosiolla pihalle, ei haittaa vaikka harmaantuvat, pitää etsiä vain sopivan kokoiset lasipurkit painoksi sisälle kaikkiin.



Tuli aika kiva vaikka itse sanonkin, kaikki kierrätystä ja monen silmissä polttopuuta mutta minusta yhdessä aika maaginen kokoelma.

Did a gigantic size garden table for pots and autumn plants to cheer up the grey weather. Turned out pretty nice, though I say it myself. All recycled stuff, old boards and to megasize legs, some might think it looks like firewood but I think it's golden.

2 kommenttia:

  1. Mieheni ja minun mielipiteet törmää näissä jutuissa...hänen mielestään tällainen pöytä joutaa poltettavaksi ja minusta ei ihanampaa voi olla...muutama vuosi sitten mummolassani purettiin vanhaa harmaata latoa ja isäni teki siitä pöydän...ei ole ihanampaa pöytää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla olen sinun kanssa, ihanampaa saa hakea kuin patinoitunut puu! :) Ehkä se mieskin vielä näkee niissä hienoutta kun tarpeeksi annostelee sitä patinaa elämään :)

      Poista