lauantai 29. elokuuta 2020

Pellavasohva


Tällainen sohvatuunaus on ollut jo pidempään mielessä ja kun silmät osuivat ensimmäisen kerran ystävän "uuteen" sohvalöytöön, tajusin että tuossa se on! Parasta oli että muodonmuutos-idis kävi ystävälle paremmin kuin hyvin ja sitten ei tarvinnut kuin pistää tuulemaan.
 


Siitä tuli niin kepeä ja raikas ja ei millään meinaa uskoa alkuperäistä lookkia kun sitä nyt katsoo. Aika tunkkainen ilme muuttui kertaheitolla.


Ohjeet ja vinkit omaan pellavasohva-unelmaan on nyt juuri syyskuun Unelmien Talo&Koti-lehdessä ja nyt täytyy suositella että jos on jokin sohvanketale kotona joka masentaa niin tällä tavalla siitä ainakin saa hymyn huulille takaisin.

Ystävän kotona sohva taitaa nyt olla varsin tykätty, oli se ennenkin mutta nyt siitä kisaa perheen kissatkin. Eino-kissa hyppäsi sohvalle kerta kerran jälkeen uudelleen, joten pääsi sitten kuviin suosiolla. 


Näyttää kyllä mukavalta, kyllä tuossa nokoset itsekin ottaisi. Vanhaa hirsiseinää vasten näyttää oikein pesältä mihin käpertyä.

Upcycled couch from a frumpy, dark and dated to a true beauty! It looks so bright and light now, not to mention cozy which is of course the most important part. All the instructions and a lot of tips on how to make your own dream sofa makeover can be found in the September issue of Unelmien Talo&Koti magazine. 
Have a great weekend!

perjantai 21. elokuuta 2020

Maakellarin remontti osa 1


Kesä on mennyt hurjaa vauhtia mutta on täällä puuhailtukin vaikka ja mitä! Kauniit kelit ja paljon puuhaa niin blogissa on ollut hiljaista mutta aloitetaan pihapuuhilla.

Edellisvuonna meillä vähän muokattiin pihaa (tästä lisää seuraavaksi) ja siinä samalla myös maakellarin rinteitä. Tämä on meidän suuri maakellari, pihassa on toinen pienempi vielä lisäksi ja tämä on ollut kyllä varsin murheellisen näköinen kumpare koko ajan täällä.

Kaivinkoneella, paikallisesta osaavasta maansiirtofirmasta, poistettiin suuria kantoja ja pintamaata varovasti kyljistä silloin ja tänä vuonna erikoiskevään ansiosta pääsimme vihdoin maakellarin korjaamisvaiheeseen!

Tämä ennen-kuva on kyllä hurja, huhhuh, on se vaan hurja.

Maakellari on rakennettu todennäköisesti samana vuonna kuin aiempi asema joka poltettiin 1918 eli maakellari on arviolta vuodelta 1874-76 ja kattoa purkaessa näytti miehen mielestä siltä että kattoa ei oltu koskaan rakennettu uusiksi.


Se katto, se katto... sisältä kellari on vielä varsin ehjä, vain kellarin eteisen tiilinen piippu on sisältä romahtanut jonkin verran sekä haljennut ja katto kamalassa kuosissa. 

Mieheke purki ensin puukaton rippeet pois tieltä, se puumassa oli enimmäkseen mössöä. Sitten oli vuorossa vanha holvikaton päällä oleva purueriste, joka oli ihan täyttä multaa suoraan sanottuna eli lisää mössöä. 
 


Holvikatto paljastui sieltä miehen uurastuksen myötä pikkuhiljaa esiin. Ämpäri ja vanha käsilapio oli toimiva kombo kun katolla piti hiipiä varmuuden vuoksi vain kaarien välitukien päällä rauhallisesti.


Aivan yllättäen alta paljastuvat holvikaaret olivat ehjiä! Maakellari oli niin perusteellisen märkä vuosikymmenien jäljiltä että rakenne alkoi kuivumaan silmissä kun painava mullaksi muuttunut eriste lähti pois tieltä.


Ainoastaan etummainen kaari aivan etuseinän takaa oli kadottanut muurauslaastinsa parista saumasta ja tarvitsi korjausta. Muuten tämä oli kyllä mahtava yllätys.


Sisältä holvikatto oli tuettu muutama vuosi takaperin holvituilla varuiksi ettei mitään sattuisi. Kun multa oli poissa niin nähtiin kunnolla vauriot. 


Aika huikea rakenne eikö! Kaarien tukena muurausten keskellä on tottakai ratakiskot.

Musta putki keskellä kattoa on tuuletusputki joka oli koteloitu puulla ja se saa uuden kotelon taas. Piippu päätettiin pitää vaikka koko muuri maakellarin sisältä on haljennut alhaalta ylös. On se vaan niin harvinainen ja komea juttu moinen piippu maakellarissa ja siihen hankitaan piipunhattu vain. Maakellarin erillisen eteisen kautta on voinut kellaria lämmittää kovilla pakkasilla niin ei koskaan ole potut jäätyneet. Joskus on nyysitty muurauksesta tulipesäkin, muuri oli sieltä romahtanut mutta tänne saa yhä vaikka kaminan jos haluaa jatkossa. Piipunhattu tulee tekemään ihmeitä liialliselle kosteudelle sekä tottakai upea uusi katto.

Palkkasimme muuraushommiin ja uuden katon rakentajaksi saman ammattilaisen kuin taukotuvan kanssa ja tässä onkin jo muurauskorjailuja aloitettu etuseinään jossa oli monet saumat kadonneet ja muutamat tiilet myös.


Katon runko alkoi vauhdilla muodostumaan, malli kattoon otettiin puretun katon rippeistä ja vähän mielikuvituksesta. Katon muoto oli aumakatto varustettuna varsin uniikilla etulipalla jonka tehtävä on suojata etuovea ja rakenteen suunnittelu taisi aiheuttaa muutamat harmaat hiukset korjaajaekspertillekin. Sen lisäksi meidän piti keksiä keino saada uudet eristeet pysymään holvikaarien päällä ilman että tuuli puhaltaisi niitä menemään. Sitä varten tiilisten katon tukipilareiden väliin tuli leveästä raakalaudasta suojat. Aiemmin pilareiden välit oli täytetty maa-aineksella joka suojasi eristepuruja mutta eihän tämä taktiikka tulisi toimimaan kovin kauan kun purut alkaisivat kosteaa maata vasten muuttumaan jälleen vähitellen mullaksi. Piti siis keksiä jotain uutta, johon ei löytynyt vastausta mistään netin syövereistä. 

Eli mentiin rohkeasti sinne minne kukaan ei ennen ollut mennyt tai jotakin sellaista!

Runkokehikko tehtiin uudesta rautakaupan 15x15 cm puupalkista (valkattiin suorat hyvät, oli varsin hyvänoloista puuta tähän ja ei tarvinnut metsästää turhaan vanhaa hirttä, miksipä moista) ja ruoteet kakkosvitosesta jota meillä oli jo varastossa paljon, joten säästettiin siinä. Huomaa hieno sahattu kaari palkeissa, siihen otti rakentaja mallia vanhasta palkista tottakai.


Näytän pian miten upea katosta tulikaan ja eeppisen haastavan kolmiorima-huopakaton jälkeen, vau vau!

Only in finnish this time, sorry, but the pictures tell it all, we started an epic reno on our over 120 years old root cellar!