lauantai 19. toukokuuta 2018

Puutarhapöytä


Täksi kevääksi saimme viimein yhden projektin valmiiksi jota on muhiteltu pitkään, meidän uuden puutarhapöydän nimittäin. Se on nyt aurinkoisimmalla paikalla, makasiinin edessä, jossa lämpöä piisaa iltaan asti. 


Sen kaverina on suuret aurinkovarjot Ikeasta, joille ystävä teki upeat jalat, joissa ne eivät hievahdakaan kovassakaan tuulessa. Painona ovat sementtilaatat, jotka on pihalta poistettu ja nyt uusiokäytössä siellä täällä sekä ystävillä ja vieläkin niitä piisaa.


Grilli on vähän riisuttu malli entisestä muodostaan, siinä oli vaikka minkälaista hilavitkutinta, pyörivää tasoa mutta ritilät jäi armotta liian ylös joten otettiin kaikki pois. Keskellä oleva kivi on tärkeä, sitä vasten tuetaan kaksi ritilää ja päälle sitten murkinat paistumaan vuokiin, siistiä ja helppoa.


Ja tässä se puutarhapöytä on koko komeudessaan, putkirunko ja järeä kansi. Puun pinta on käsitelty Osmon puunsuojaöljyllä, valkoisella kun sopivaa harmahtavaa ei löytynyt. Siitä tuli kyllä niin raikas ja valoisa näin joten oli paras valinta.

Kannen puu on kokonaisesta puunrungosta sahattuja siivuja, joita ostimme muutaman kappaleen kerran yhdestä huutokaupasta. Viime kesällä niitä aloitettiin jo viimeistelemään valmiiksi mutta kelit eivät hellineet, ennen kuin nyt.


Tähän kierrätettiin vähän putkia meidän putkiremontista kun purettiin loput vanhat sinkityt putket asemalta pois. Kaikki pystyjalat ovat näitä kierrätysputkia, pätkittiin ne puukkosahalla vaikka tärryytti käsiä niin että huhhuh. Kaikki muut putket oli näpsin tilata Domus Classicalta, sieltä on myös putkiliitokset kaikki.



Makasiinin kyljessä pysyy lämpimänä pitkään kun kivijalka lämpiää perusteellisesti auringossa.


Rottinkituolit on loistava pari tälle pöydälle, näissä löhöillään ja syödään ja tarvittaessa makoillaan melkeinpä.


 Ilta-aurinko ja viimeiset auringonsäteet. Tämän pöydän äärellä viihtyy ja haluaisi olla joka päivä.

Seuraavaksi vielä työvaiheet että mitenkä tämä tehtiinkään, ihanaa lauantaita!

 We finished our new dream garden table! Pipeframe of course made out of pipeclamps from Domus Classica, because it's so simple to take apart if needed and it's solid. The wood is from an auction, where there were these huge whole slices for sale sawed from a big old tree. We started this table project last summer already but the weather hasn't been great until now.

It's beautiful, big and fresh with the slightly white Osmo's wood oil that I treated the wood with. Next in store are the instructions on how to make one yourself, have a lovely Saturday!



perjantai 18. toukokuuta 2018

Ihan pihalla


Vihreä kasvaa silmissä ihan hulvatonta kyytiä sekä keltavuokot tottakai. Joka keväinen keltavuokko-meri on jälleen aseman pihassa valloillaan ja täällä haravoidaan ahkerasti.


Lehdet ovat kasvaneet viidessä päivässä melkein täyteen mittaansa, ihan uskomatonta katsella kun näistä kuvista on muutama päivä ja nyt nurmikko on jo viidakko.


Tällainen projekti tapaus on myös uusi meidän pihassa. Kyseessä on vanha ratatyömiesten vahtitupa ja siitä kunnostetaan leikkimökki ja leikkimökkinä se on toiminutkin viimeiset vuosikymmenet ja varastona toisessa pihassa. Pieni tönö siirrettiin kokonaisena pihaan ja vaatii paljon rakkautta ja kunnostusta sillä katto, alapuitteet, lattia ja no, vähän kaikki vaatii paljon korjausta. Yhdestä reunasta ja lattiasta on jo aloitettu purku. 

Mutta eikö olekin suloinen? Se on rakennettu juuri samaan tyyliin kuin meidän vartiotupa, ihana mini-rautatierakennus.



Keltavuokot ovat meillä sydäntä lähellä sillä kun tänne muutettiin 10 vuotta sitten, oli niitä pari länttiä siellä täällä. Pyritään joka kevät auttamaan niitä leviämään sillä olisi ihana jos hetken meillä kukkisi vain vuokot ja sitten olisi vasta nurmikon vuoro.

Keltavuokot leviävät muuten parhaiten siemenistä, eli kun ovat kukkineet ja siemenet ovat saaneet vähän aikaa kypsyä, ajaa päältä ruohonleikkurilla (mieluiten sivulle heittävällä) ja silloin on seuraavana vuonna keltavuokkoja kaksi kukkakumpua vierekkäin, eikä vain yksi. 


Haravointia on saanut taas suorittaa, jäi märältä syksyltä näin keväälle ja koitan kauhian varovasti haravoida etten vie kevään kukkia mennessä. Haravoin kasat kukattomalle kohdalle ja sitten vain ruohonleikkurilta päältä, sinne katoavat lehdet nurmikkoon. 



Pihaa laitetaan kuntoon myös Rompetoria varten tottakai, aivan pian  eli 9.6. tulevat kesäiset markkinat ovat ihan mahtava kesäloma/mökkiloma/sisustusinspiraation aloitus, tästä tapahtumasivulle ja vielä ennättää mukaan myös jos sinulla on varaston kätköissä tavaraa, rompetta, astiaa tai muuta kipsun kapsua myytäväksi, laitahan sähköpostia info(miukumauku)parolanasema.fi 


Tässä pieni makustus muuten meidän juuri valmistuneesta puutarhapöydästä, tästä heti seuraavaksi, siitä tuli nimittäin aikas super, ja isokin!

Cleaning the yard, or park more like and watching the grass and leaves growing in an astonishing speed! We really have been pampered with warmth here, over +25 degrees everyday for so many days that I've lost count. Bliss!

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Parolan aseman Rompetori!


Nyt se on tulossa, eli ensimmäistä kertaa Parolan aseman Rompetori täällä meillä asemalla lauantaina 9.6.2018 klo 10-15 joten laittakaa iso merkki kalenteriin! 

Täytetään asema, makasiini sekä pihamaa vintagella, vanhoilla aarteilla, kirpputorilöydöillä, varaston kätköillä ja myös käsintehdyillä tuotteilla, tästä alkaa kesä, ihan takuulla. Täältä pääset tapahtumasivulle ja paljon lisää infoa pian tiedossa, 

ihanaa viikonloppua kaikille!

The first ever fleamarket event is coming up soon, Parolan aseman Rompetori, translates to Parola station's Flea market event on 9th of June on Saturday from 10 AM to 3 PM and you're so welcome! Vintage finds, old furniture, discoveries, fantastic treasures as well as handmade products in store, this will so be the beginning of an inspiring summer!

And have an equally inspiring weekend!

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Omenapuun kukat



Voihan omenapuun kukka! Kyllä heräsi kesäfiilis kun oksat alkoivat kukkimaan. Kunnan arboristit olivat maaliskuussa trimmanneet yhden puiston omenapuun. Kävin sitten oksakasasta napsaisemassa kimpun oksia kotiin ja sitkeästi odottamalla, tulivathan ne nuput sieltä.

Melkein kuumaan veteen ne tökkäsin, veden vaihdoin kerran ja siinäpä se, on ne vaan ihania. Ilmainen kukka-asetelma.



Mitäpä teidän viikonloppuun kuuluu? Itse suuntaan myymään aarteita sunnuntain Mansen blogikirppikselle, myytävien kuvia löytyy instasta ja fesestä ja lauantaina varmasti paikan päältä vielä kuvaa kun pöydät laitetaan valmiiksi sunnuntaita varten. Paperisäkit, hurja liuta kirjaimia ja muuta vanhaa tavaraa löytyy meikäläiseltä ainakin, nähdäänhän siellä?

Apple blossoms, they are a beauty aren't they? The arborist had trimmed an apple tree a few weeks ago in a park nearby. I went and collected some branches for myself from the branches on the ground. They just needed very warm water and a couple of weeks and along came the buds. I'm trying to get the summer vibes on. It's a beautiful day outside.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Purkeissa



Ruokailuvälineet ovat nyt tallessa keittiössä mitä mainioimmeissa purkeissa. Ystävän huikeissa, eli DGSM:n keramiikkapurkeissa ja nämä ovat spesiaalikokoa ja uniikkitilaus kun tarvittiin juuri sopivan isoja.


Mukana on myös yksi vanha ruotsalainen hunajapurkki, tai ainakin ihan hunajapurkin näköinen, suuremmille kiffeleille.


Lemppari haarukat, lusikat ja veitset ovat nämä muutamat kulahtaneet luun näköisellä kahvalla varustetut. Ne ja muut välineet ovat iloisesti sekaisin purnukoissa ja paremmin käden ulottuvilla, koska ei sieltä laatikosta halua kiskoa välineitä kun niitä tarvitaan ihan jatkuvasti.


Keittiön saarekkeella on myös esillä vähitellen löydetyt munitusmunat tai mitä nämä nyt ovatkaan, keramiikkaa ja vanhoja. En tiedä ovatko olleet tarpeen innostamaan kanaa munimaan vai mitenkä, joku viisaampi varmasti tietää.

Olen aivan pehmona näihin ja rompetorit ovat olleet parhaita paikkoja joista löytää superkivaan hintaan, nyt taitaa olla jo sopiva määrä kulhossa. 


Mitenkä teillä on kiffelit säilössä?

Our utensils are perfectly handy now on the kitchen island in the most perfect jars. DGSM jars made by my talented friend of course, special order because I needed special sizes. I never liked getting these from the drawers, because you need them constantly. Now they are beautifully and reachable. 

I also keep these old antique porcelain eggs on the island. Been collecting them for a while, when ever I find them for a bargain. Now I think I have a nice batch, and they are safely away from real eggs, so there isn't a confusion of which to crack.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Tauluja


Tauluhyllyt muuntautuivat aivan erilaisiksi savimaalin jälkeen olohuoneessa. Nyt ne sulautuvat seinään just niinkuin haaveilin ja vaihtuva taulukokoelma on niin kotonansa.


Piti räpsäistä kuva keskeneräisestä seinästä kun upea sävy muutti tunnelman huoneessa sitä mukaan kun maalaus eteni.



Meillä on talvella verhoina vanhoja äidin pitsilakanoita jotka vedetään tuulella ikkunoihin eteen mutta muuten ei niin harrasteta verhoja. On ihanampaa kun valo saa virrata. Koirien mielestä olohuoneen iso ikkuna on tv ja sieltä tulee aina mahtavaa ohjelmaa. Jänikset on parhaita, niille täytyy haukkua ihan kilarina. 


Ja siitä välillä kilpaillaan että kuka ehtii ekana nukkumaan sohvalle kun siellä on tilaa.



Tauluhyllyt on siitä ihania että esille saa myös tavaroita. 


Taulujen alla on sohva joka tuli pikafiksattua muutama vuosi takaperin. Ikivanha jousitus on mennyt nyt viimein rikki yhdestä kohtaa ja kankaassa on paikattava reikäkin. En ihan tiedä mitä sohvalle tekisi mutta olen niin tykästynyt puureunaan että en malta luopua tästä. Taidan paikata ja miettiä rauhassa minne sen sijoittaisi.


Olohuoneessa tekee mieli täyttää seinät tauluilla reilulla kädellä, asenteella enemmän on enemmän. Olen pehmona vanhoihin tauluihin joissa on patinaa ja jos hinta on ihanan tai suorastaan hassunhalpa niin haalin ne talteen. Yhdistelen sitten toisiinsa sitä mukaan kun löytävät paikkansa. Vähän rupuiset kehykset on ihania ja jos niissä on huonompi kuva sisällä niin eikun kuva vaihtoon. Ylimpänä on uusin löytö, ikivanha kartta jonka laitoin juuri vanhaan kehykseen. 

I'm filling up the living room walls with old pictures and new ones and mixing them as I go along. The clay paint changed the mood and now the picture shelves blend beautifully in the walls. The posters and old frames look more harmonious than before, just love the walls now.

maanantai 26. helmikuuta 2018

Magnoliat maalatussa olohuoneessa



Kyllä se kevään odotus alkoi täällä nyt. Ihan sama mitä lämpömittari näyttää, täytyy saada vähän kevään tuntua. Tuli toteutettua yksi kukkahaave vihdoista viimein ja haalin kotiin ensimmäistä kertaa magnolian oksia. 

Ja siis onhan nää vaan niin tajuttoman kauniita, ei pääse yli eikä ympäri. Melkein kuumaa vettä lasiastiaan ja ensin näyttivät tältä ja jo lähtivät nuput avautumaan niin että heti seuraavana päivänä olivat jo puoliavoinna..


Magnoliat pääsivät olohuoneeseen jonka sain viimein maalattua kokonaan savimaalilla, jota on maalattu aiemmin täällä ja täällä ja vähän jo täälläkin. Tila jotenkin syveni ja hivelee nyt silmää niin että täällä viettäisi kaiken ajan erittäin mielellään. 

Samalla pääsi uusi valaisin paikoilleen, tämä tulikin tehtyä jo aiemmin, klik, ja valtava vanha kattokruunu meni hetkeksi varastoon. Vielä kun keksisi minne sen seuraavaksi laittaisi mutta en varmaan koskaan raaski siitä luopua.


Olohuoneen eri harmaan sävyt toimii nyt niin hyvin yhteen ja meillä ei ole mitään kiirettä ottaa tuota, kerrankin ihan kivan näköistä, muovimattoa pois, joten olkoot vielä siinä rauhassa.


Magnoliat tosiaan avautuivat melkein samantien ja ovat niin paikallaan nurkassa, iik miten ne on kauniita! Pakkaset meinasivat iskeä vähän haastetta saada ne kotiin hengissä mutta lämmin auto kun odotti paketteja niin onnistui. Kaisan kukasta Hämeenlinnasta ne löytyivät ja toivottavasti pääsen näkemään kun jokikinen nupuista vielä avautuu.



Pullokokoelma jättipulloja sopii kaapin päälle jossa oli ennen kaikkea sekalaista, nämä tuntuvat nyt niin paljon raikkaammalta kuin ne sekalaiset roinat. 


Lupasin aiemmin käyttökokemusta että miten ne valkoiset pellavapäälliset ovat sohvissa ja nojatuoleissa toimineet ja täytyy kehua että toimii! Hyvin myös onnistutaan näitä aina välillä likaamaan, ja siis todella hyvin, mutta kaikki on lähtenyt pesussa pois ja sitkeimmän näköiset tahrat olen käsitellyt ensin sappisaippualla. 

Iso sohva on muuttunut divaaniksi ja näin siinä aina kenotetaan ja jokin peitto, viltti tai muu on messissä joten tältä tämä rehellisesti meillä näyttää tai sitten vielä nuhjutetummalta.


Sohvapöytään kaipaan nyt uutta vaihtelua, ei siis sillä etteikö se vieläkin ole aivan mahtava mutta kun se on armotta liian pieni. Joten ideat ovat alkaneet täällä nyt muhimaan että mitäs tähän seuraavaksi. Katsotaan mitä siihen kehittyy, jalat ovat ehkä jo löytyneet...

Finally, the living room is painted and so are the base mouldings. The clay paint is super and the different grey hues come together so well that I feel I could spend all my time right here.

Bought some magnolias too, for the first time as well and trying to fight off the winters endless feeling. Got to get some spring mood right now, no matter what the temperature outside might be. And trust me, you don't want to know how cold it is here tomorrow, but I'll just say it will require a lot of wool.

And they are beauties, the magnolias that is, I put them in rather hot water and the buds started to open right away. New chandelier, diy of course and old bottles on the large cabinet, this room really has a fresher feeling now. Started to plan a new coffee table, not that I don't still love this one made out of an old army crate, but it's just too small for us. Let's see what will come of it, I may have found the legs for the new one already...



tiistai 13. helmikuuta 2018

Lisää lämpöä


Tämä talvi on ollutkin aivan erilainen meillä, nimittäin asemalla on oikeasti ollut lämmin sisällä. Aika ihana uusi kokemus kun sitä jo vähän tottui siihen että varpaat ovat kohmeessa villasukista riippumatta ja kolme kerrosta villaa päällä tällä viluisalla ei ole riittänyt.

Puukuitupuhalluksessa suurimman eron teki ehdottomasti yläpohjan puhallus. Ekoeriste puhalsi vielä samana päivänä (kun puhallettiin lattioita, klik ja sitten seiniä, klik) meillä valtavan aseman ullakonkin. Hyvää turve-eristettä ei tietenkään otettu pois, vaan siihen puhallettiin päälle noin 20-25 cm lisää Nativo-puukuitueristettä. Näin kokonaispaksuus eristeellä on nyt noin 45-50 cm eli kyllä kelpaa.


Ullakolle oli myös hieman haastavampi päästä kaikkien letkujen kanssa, tai tuntui minusta haastavalta kun tuo katolla kiipeäminen ei ole sellaista johon minut saisi suostuteltua. Sinne he kiipesivät hujauksessa ja katon huoltoluukusta sisään. Pääsee ullakolle myös kodinhoitohuoneen kautta mutta letkujen tuominen sieltä olisi ollut hyvinkin hölmöä kun on näin hyvä reitti apajille.



Kun valmisteltiin tätä puhallusta huomasimme että ullakolla ei oikein ollut tarpeeksi ilmanvaihtoa ja me ihmeteltiin että mistä tämä voi johtua, eihän sitä ole voitu rakentaa näin huolimattomasti kun on jo sata vuotta porskuttanut. Mutta jotain oli pielessä, sen näki siitä että katon sisäpinnan laudoituksessa näkyi tarpeetonta veden kondensaation tuomaa tummenemaa ja käteenkin laudat tuntuivat turhan kosteahkoilta. 

Kunnes me tajuttiin se. 
60-luvulla ullakon tuuletuskanavia oli kanavoitu viemään viilennystä vain aseman alakerran akustohuoneisiin ym. tiloihin ja ullakolta ei päässyt ilma kunnolla tuulettumaan. Kun katkaisimme yhden suurista tuuletuskanavista joka vei juuri vanhaan akustohuoneeseen niin aivan kuin ullakolla olisi vaihtunut ilmanvirtauksen suunta. Nyt kun ullakon ilma vaihtuu suoraan katolle katettua kanavaa pitkin, ei vaihtuva ilma yritä enää puskea yläkerran keittiöön ja tämäkin lämmittää kovasti asemaa.

Kannattaa siis tarkistaa ullakon tuuletustilanne vanhassa talossa, erityisesti jos jotain muutoksia on tehty. Nyt vaihtuu ilma mutta ei sisätilojen kautta, jes. 


Historia ja pienet lasten piilotetut aarteet, joita ollaan ullakolta löydetty saivat kaikki jäädä talteen eristeen alle. 


Ullakolle kiivettäessä huomattiin että katolla oli täysin eristämättömiäkin kohtia (!) kuten päädyn toisen portaikon yläpuolella ei ollut eristettä hitustakaan, joten ei ihme että on siinä päädyssä taloa ollut aina ihan jäätävää talvella. Eli keittiössä, kivakiva.


Luulimme aina ennen että aseman heikoin lenkki eristyksessä on seinät, sillä kun idästä puhalsi kova pakkastuuli talvella, saattoi olohuoneessakin laskea lämpötila 16 asteeseen pahimmillaan, puhumattakaan keittiöstä joka on se kylmä pää taloa. 

No eivät olleet seinät se ongelma, se oli yläpohja! 

Nyt on maalämpökone säädetty 20 asteeseen (ennen 21 astetta), uskalias testi mutta tahtoo tietää että voitaisiinko säästää tänä vuonna lämmityksessä oikeasti vähän rahaakin. Olohuoneessa on nyt 21 astetta, myrskypäivinä 19,5 astetta eikä sen alle ole menty, aivan huippua. Alakerta on vielä viileämpi tila mutta siellä onkin remontoitavia huoneita ja lattioissa peräti reikiä ynnä muuta mukavaa pientä. 

Tämä on ollut paras remontti asemalla tähän asti, eikä se edes sinänsä näy. Mutta kyllä tuntee. Vähemmän lämpöhukkaa, vähemmän jääpuikkoja räystäillä ja enemmän lämpöä ja ihan samalla tavalla hengittää talo kuin ennenkin.

- Blogiyhteistyö Ekoeriste Oy:n ja Huntonin kanssa

 Sorry, only in Finnish this time, we had some eco-insulation done to our attic as well!