perjantai 30. huhtikuuta 2021

Jotakin vaaleanpunaista

Meille muutti jotakin vaaleanpunaista, eikä vain yksi vaan kaksi kaveria. 

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ystävän ihanassa putiikissa Vintagevintillä kun nämä siellä näin tai oikeastaan ensin hänen instassa ja se oli sitten menoa. Ei meillä ollut missään suunnitelmissa tarvita kahta sohvaa lisää, kreisiä mutta ne tulivat uniin asti ja tiesin että nyt toteutetaan samettiunelmia. 

Ihan mahtavan mukavat! Seikkailevat nyt toistaiseksi ruokailuhuoneessa ja ihan kuin niiden aikaisempi omistaja olisi pitänyt ne jossakin naftaliinissa, sillä ei näy kuluman kulumaa eikä ajanhammasta. 


Näin karvaisien elukoiden kanssa, sametti tuntuu hullun valinnalta mutta karvat lähtee yllättävän helposti kostutetulla liinalla. Nyt näille sohville on jo monta nurkkaa suunnitteilla ja keskellä ruokailuhuonettakin on tosi hyvä!

Ihanaa vappua ja viikonloppua ❤

Something vintage, blush and velvety moved to our home. Not just one, but two sofas! These treasures came to a dear friends vintage boutique Vintagevintti and I knew I could not resist, so here they are. 

For now, these most comfortable ever treasures are smack bang in the middle of the dining room and that is good. 

Have a lovely weekend!


tiistai 6. huhtikuuta 2021

Vitriini ikkunoista

 


Vanhoista ikkunoista kierrätettyä vitriiniä olen aina janonnut meille kotiin, sellaista justiinsa sopusuhtaista, joka olisi meidän nurkkiin sopivan kokoinen ja kaunis kuin mikä.

Tämä on isoin mööbeli mitä olen ikinä tuunannut ja rakentanut, mies assaroi kun tarvitsin lisää muskelia, monta kättä tai apuria. Välillä jännitti että kuinka naisen käy ja hyvin, enemmän kuin hyvinhän siinä kävi. 

Se on hurjan iso mutta eikös näytäkin olevan juuri sopivan kokoinen ruokailuhuoneen huonekalu.


Ikkunat ostin ikkunataitaja-ystävältä, kaapilla korkeutta on melkein huikeat 250 cm sekä on 60 cm syvä ja silti ilme on keveä kun alla on jalkaa ja detaljia siellä täällä. Ohjeet löytyvät juuri nyt huhtikuun Unelmien Talo&Koti-lehdestä, sinäkin pystyt tähän rakenteluun ihan takuulla! 


En muista milloin olisin lallatellut onnellisena niin kovasti ja rehellisesti kerrottuna vähän tanssahdellut samalla, kun pääsin täyttämään vitriiniä. Mies varmaan luuli että nyt se sekosi, nauroi ja katseli menoa.

Keittiöantiikki, astiat, erityisesti vanhat astiat ja kyllä ne uudetkin yhdessä tekee meikäläisen onnelliseksi. Tämä vitriini myös mahdollistaa meillä kohtalaisen läheisessä tulevaisuudessa alkavan keittiöremontin, jee! Täytyyhän sitä olla paikka mihin kaikki roina menee keittiönkaapeista, jotta pääsemme purkamaan ne atomeiksi.


Pieni detalji, hauskimpia asioita vitriinissä on yli 10 vuotta sitten löytyneet Royal Copenhagen-kupit joita on niin paljon että säilytän niitä purkeissa ja lootissa. Maksoivat huikeat 0,10 e kappale, joten ostin koko laatikollisen, noin 169 kpl niitä, heh. Ovat niin nättejä että tekisi mieli koristella niillä vaikka kuusi, tarvittaisiin vain vankka kuusi. Nyt koristavat vitriiniä ja osa on käytössä espressokuppeina.

Millainen olisi sinun unelmien vitriini?

This is one of those dreampieces, to make a glass cabinet out of old windows and other salvage parts and now I've finally done it! It's so big but it's just the right big for our dining room and looks so proportionate to the space. 

It was exciting and I was a bit nervous at first about making such a big piece but it turned out so great, so I know that you can build it too! Instructions for the glass cabinet are right now in the April issue of Unelmien Talo&Koti-magazine, where I gathered my best tips of the making, materials and such. This goes straight to the top of my list of best recycling furniture pieces ever, I smile every time I walk into the room.

perjantai 26. helmikuuta 2021

Työhuoneen remonttia osa 2 savimaali


Maalauksen aika oli työhuoneessa ja mielessä oli tummansinisen harmaa tai harmahtava tummansininen, miten sen nyt sitten ajattelisi. Tein ankarasti testailuja eri sinisillä, preussin, ultramariinin ja monasterin sinisillä yhdistettynä mustaan ja vaikka muuta.


Ja kun sävy ei millään tuntunut löytyvän tein vielä lisää kokeiluja! Seinä alkoi näyttää ja tilkkutäkiltä ja välillä lannistui melkein kun oikea sävy ei alkanut löytymään, joko se meni heti likaisen harmaaksi jos pohja ei ollut tarpeeksi vahvan sininen ja sävy oli liian petrooli, liian violetti, liian sitä ja liian vähän tätä.


Mutta sitten se löytyi.

Se tavoiteltu harmahtavan sininen värisävy 
ja tässä suunnilleen resepti:

10 litraa savimaalia
n. 60 ml yön sinistä (monasterin sininen) vesivärisävytettä
n. 650 ml ultramariinin sinistä vesivärisävytettä
n. 180-200 ml mustaa vesivärisävytettä

Väripohjan pitää olla kunnolla sininen että sitä voi tummentaa, muuten siitä tulee likainen, epämääräinen sävy. Resepti ei ole tasan tarkka! Joten tee kokeiluja ihmeessä ja testaa sävyä 

Savimaali sekä sävytteet ovat Domus Classicalta, sävytteet ovat muovittomia Sateenkaari Perinnetaidon valmistamia ja ostin monta purkkia ultramariininsinistä ja sehän loppui silti kesken.

Akuuttiin sinisen tarpeeseen sillä maali piti vihdoin viimein saada seinään, päätin testata että olisiko tämä niitä helppoja pigmenttejä joista itse tehdä pastaa, ja olihan se. Yhtä helppoa kuin vihreä umbra-pigmentti, lisää vettä, tee paksua pastaa, odota yön yli ja sinulla on valmista sävytettä. Ei onnistu kaikilla pigmenteillä mutta ultramariininsininen onnistuu. Tämä pigmenttikin löytyi Domus Classicalta ja on kyllä ihanan edullinen kilon pussi.



Savimaali on oma ehdoton maalisuosikki, kuivuu nopeasti, eläväinen lopputulos ja kuuluukin maalata ristiin rastiin pensselillä, hengittävä, ekologinen ja vaikka mitä muuta. Telalla lopputuloksesta tulee loputtoman tylsä ja maalia kuluu ainakin 1,5 kertaa enemmän. 

Sekoitin koko pönikän kun en ollut varma kuinka nälkäinen on uusi pinkopahvi. Tällä purkilla maalaa noin 60 m2 ja maalia jäi aikalailla vaikka sitä olisi pitänyt kulua enemmän näihin neliöihin.

Ai niin joo, ja yksi maalauskerta riittää, se on mahtavaa.



Siitä tuli niin mieletön että en olisi uskonut! 


Huoneesta on muinoin purettu kaakeliuuni ja halusimme että muuri sulautuu seiniin sen sijaan että se pomppaisi valkoisena esiin, joten se sai saman värin pintaansa. Alaosaa jouduttiin alta paikkaamaan antiikkilaastilla vanhojen vaurioiden takia mutta nyt paikkauksia ei enää edes näe.


Seuraavaksi vielä patterit saavat tumman sävyn öljymaalista, asemalla kaikissa huoneissa nämä 70-luvun patterit on häivytetty näkyvistä sulauttamalla ne seinien väriin niin jatketaan samaa. Jos patterit olisivat komeammat, saisivat ne näyttävämmän värinkin.


Ihanaa miten sininen häipyy mustaan, älyttömän tunnelmallinen sävy. Savimaalin sävy hivenen muuttuu valon mukaan ja on usein ihan erilainen aamulla kuin illalla ja tämähän sopii. Huoneeseen tulee tummia puunsävyjä ja sininen tulee olemaan niiden paras kaveri. En malta odottaa!

Claypaint is one of my favorite paints. Full matt, lively surface, covers well and you are supposed to paint it criss cross, ecological . Only challenge is that you have to create the tint yourself. So I made a wonderful dark greyish blue with two different blues and black. Hubbys study turned a beautiful moody blue and it's going to highlight all the wood tones that are coming in the room, can't wait to finish it!

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Työhuoneen remonttia osa 1


 Hei pitkästä aikaa! 
Johan vierähti mutta on täällä asemalla puuhattukin. 

Tärkeimpänä asiana oli että tuli levättyä syksy, sillä osaan nykyään jopa vähän tunnistaa oman väsyn ja silloin tarvitaan kunnon paussia. Ihan puhdasta lepoa ja sitä tuli nyt haalittua. 

Oikeastaan pidin ensin pienen paussin lokakuussa ja se vasta näytti itselle että jestas, mä tarvitsen paljon lisää, olo on rätti. Freelancerina lomat jäävät pitämättä ja ovat jääneet pitämättä jo vuosia. Normaalisti jos pidän toisesta työstä taukoa teen sillä tauolla aina jotain muuta, tapahtumaa jne., ja jossain vaiheessa huomaa menevänsä jo autopilotilla ja todella lujaa.

No, nyt vointi on jo parempi mutta tekee mieli silti yhä ottaa iisisti ja keskittyä kotiin. Vuosi 2020 antoi oikeastaan tähän mahdollisuuksia aivan eri tavalla kuin koskaan ennen meillä.

Mutta sitten remonttia!

Remontti onneksi voi olla joskus terapeuttistakin ja joulukuussa aloitettiin miehen työhuoneen remontti. Tämä on ihan uusi huone, siis remontin suhteen. Kyseessä on asemapäällikön huone, jolle ei ole tehty tähän asti muuta kuin paikkailuja (sekä asbestilattian poisto ammattilaisten toimesta jo 2009).

Pinkopahvia oli pakko repiä ulkoseinältä kun tukkimattomat vanhat lähetinlankojen reiät olivat houkutelleet ampiaisen pesiä ja pesäkoisaa nurkkaan ja tätä emme olisi halunneet tehd,ä sillä paperit olivat täällä täysin ehjät. Mutta pakko mikä pakko. Nyt viisaampana tiedän että oltaisiin voitu vain leikata yhden seinän pahvit pois ja paikata tämä kohta, mutta tuli vähän hotastua, hups ja lähti liikaa. 

Pikaiset räpsyt huoneesta ennen kuin remontti tosissaan lähti vauhtiin, tässä siis ENNEN:



Työhuone todellakin ennen! Kittauksia vähän lattiassa, lattiasta lisää myöhemmin. Mutta siis se oli aika pinkopahvittaa sitten, ensimmäistä kertaa meille itseasiassa. 

En jaarittele hulluna aiheesta mutta tässä meidän parhaat huomatut vinkit:

1. Paras ja perusteellinen ohje mikä katsoa on Krista Lintulan opinnäytetyö pinkopahvituksesta, todella hyvät ohjeet, klikkaa tuosta linkkiä!

2. Ainoana erona oppaaseen, teimme liima-liisteri seoksen selluloosa-liisteristä, joka on muovitonta (saa Domus Classicalta) ja Erikeeper-liimasta 1/1 suhteella eli suhde sama. Käytimme myös pahvien kostutukseen vain puolet suositellusta vesimäärästä ja käytimme siihen suurta painesuihkupulloa.

3. Tee suunnitelma, piirrä paperille jokainen seinä, mittaa tarkkaan ja kirjoita millaisia arkkeja ja minkä kokoisia tarvitset. Numeroi ne paperille ja tee asennusjärjestys. Leikkaa arkit ja kun aloitat kostuttamaan, lado ne tosiaan lattialle alimmaiseksi viimeinen arkki jne. Tee yksi seinä kerrallaan, me tehtiin 2 seinää/päivä ja kaikessa rauhassa kahdessa päivässä huone. Pahvit olivat siis muoveissa yhteensä 2,5 päivää ja hienosti toimi. Leikkasimme pahvit sellaisen akkuleikkurin avulla rullasta, nopeutti valtavasti tätä vaihetta.

4. Ostettiin rulla aika tukevaa kasvihuonemuovia jo aikoja sitten ja levitettiin pahvit suorana lattialle kahden muovin väliin, toimi meillä hyvin. Seinien nurkkiin naulattiin kuivana pinkopahvisuikaleet pohjalle ihan muutamalla nupinaulalla, näiden nurkkapahvien täytyy saada liikkua alla. Nämä suikaleet leikattiin pinkopahvista itse, ei tarvinnut olla valmiita nurkkapaloja. Suikaleiden ei edes tarvinnut olla täydelliset sillä nehän jäävät täysin piiloon. Suosittelen myös mittaamaan seinien korkeudet ja jättämään turhat suositellut 5-10 cm ekstravarat pois vuotien pituuksista, ne olivat niin tiellä asentaessa. Kostea sieniliina on paras liimaus-apuväline, tapettiharjaa ei tarvittu lainkaan.

5. Oli avuksi olla ensikertalaisille apuri ja meitä siis kaksi henkilöä, eli yhteensä kolme tekemässä. Kun kaksi seinää oli tehty, meni loput kaksi seinää helposti kahdestaan, toinen raksatelineillä ja toinen lattianrajassa. Kiire tuli jos pahvit olivat liian kuivia, suihkupullo auttaa tähän. Parhaiten meni viimeinen vuota, joka tuntui liian kostealta mutta olikin täydellinen. 

6. Jätettiin vanhat pinkopahvit pattereiden/ikkunoiden alle ja yhdistettiin uudet pinkopahvit niihin. Makulatuurit vain niiden päälle, upea tuli. Muista erilliset vuodat aina ovien ja ikkunoiden ylle, L:n muotoisia vuotia ei pidä asentaa, lupaan, ne repeävät. Missään pinkopahvitus-ohjeissa ei neuvota mitä tehdä tuuletusräppänöiden kohdalla, joten me tehtiin kuten kuvassa näkyy. Leikattiin aukko, nupinaulattiin ympäriltä. Päälle sitten ohennetut liimasuikaleet niin nupinaulat katosivat näkyvistä. Toivottavasti ei repeä ja toimii tämä taktiikka.

7. Aivan parhaat vinkit pinkopahvin ohentamiseen löytyy tuosta opinnäytetyöstä, kuvien kera. Suuria arkkeja ei pahemmin tarvinnut ohentaa kun niitä pystyttiin suunnittelemaan valmiiden ohennusten suhteen ja lomittamaan. Suurin työ ohentamisen suhteen oli nurkkasuikaleiden ym. ohentaminen mutta ei tämä vaikeaa ole, vie vain aikaa. Nekin saivat vuorostaan kostua yön yli. Liima ottaa parhaiten oikean kosteaan pinkopahviin!

8. Varmaan paras vinkki kaikesta on tämä: Max. 20 mm nupinauloja (Domus Classicalta saa sekä pinkopahvia) mutta vielä parempia olisi 15 mm lautaseinällä. Lyö tarpeeksi harvaan nupit, aivan max. 3 cm lomituksella nupinauhan päälle, me mentiin ihan naurettavan tiheällä ekat seinät, mutta opittiin. 

Lyö aivan kaikki nupinaulat puolipänniin, voit rauhassa lyödä ne alas seuraavien päivien ajan kun pahvit ovat kiristyneet, ei kiirettä. Jos naula lähtee menemään vinkuraan, ota pois, lyö viereen toinen tai anna olla ilman jos mahdollista.




Meillä oli myös apurina huoneen remontissa auttamassa tehopakkaus ystävä Julia Tmi Oldscoolilta. Puuduttava työvaihe, miljoonan vanhan nupin poisto alta kävi häneltä vauhdilla ja apua oli valtavasti mm. lattian kanssa, tästä myös lisää pian.

Pinkopahvi on kyllä ihana materiaali, vaimentava, pehmeän oloinen ja antaa lämpimän tunnun. Ohennetut reunat häviävät täysin maalatessa kadoksiin ja me tykästyttiin tähän materiaaliin. 

Nyt me ymmärretään pinkopahvin ihanuus.

Sitten oli vuoro aloittaa värikokeiluja, tästä seuraavaksi, ihanaa keskiviikko-iltaa!

It's been a while since an update but I have had a pause and a lot of rest that did me good and we started renovations on my hubby's study. The before pictures are good to have and they do look quite startling. The first thing we had to do in the room was to install traditional backing paper on the walls, our first time. It was scary at first but then we got better at it and once the stress was gone, we could actually enjoy the installation with the last wall.

The feeling with the new matte paper is soft and the acoustics is great and it has a nice warmth to it. Next, time for some ecopainting with clay paint, gonna mix the color myself, stay tuned! 

maanantai 12. lokakuuta 2020

Pajukranssi


Kun ystävä tuli ja huolehti, niin ehdin kuin ehdinkin vielä tekemään pajukranssin talvea koristamaan. Täällä on lämmin syksy vielä pitkittänyt monen kasvin lehtien väriä, ei uskoisi että on jo lokakuu mutta sen ansiosta nämäkin oksat vielä löytyivät. 

Kiiltopaju, salix phylicifolia on sopiva paju tähän kranssiin, kuivuu kauniiksi ja pitää lehden muodon hyvin ja runsas vihreä väri rauhoittuu kuivuessa. Taitava ystävä teki pajukranssin ohjeen jo viime syksynä ja jäin nuolemaan näppejä kun en heti herännyt keräämään oksia. Nyt hän huolehti ja auttoi sekä patisti niin että varmasti ennätän, ihana! 




Kerättiin siispä kiiltopajusta lyhyitä oksia kassiin ja ohuen ohuella sidontarautalangalla kiinni noin 3 oksaa kerralla, pohjana Parolan Rottingin rottinkiympyrä, oikein iso malli. Niin helppoa se on. Jos jää vähän tyhjiä kohtia, niitä voi täyttää jälkeenpäin pujottamalla väliin täyteoksia.

Tässä kehässä oli saniaiskranssi viimeksi, tästä löydät siihen ohjeet ja saniaisia löytyy vielä hienosti, vaikka lumi tulisi. 


Nyt kranssi kuivuu kaikessa rauhassa pöydällä, kuivunut jo hetkisen ja parasta tässä kranssissa on se tuoksu. Nimittäin tuoksuu lähes samalle kuin saunavihta, täyttää suurenkin huoneen ja tämän kun saisi talteen pulloon. Katsokaa vielä miten ihanalta se ystävän kranssi (yksi niistä) näyttää heillä olohuoneessa, sitä tahtoo tehdä kranssin heti.
 
Pajukranssille on jo paikka kunhan kuivaa, katsotaan miten hyvin onnistuu!

Winter decor to last, I made a large wreath with my friends instructions from willow tree branches. Salix phylicifolia is a good willow tree for the wreath, the gloss, I think, helps the leaves to keep shape and color as they dry. Now it just has to dry completely, flat on the table and we'll see how it turns out!

perjantai 2. lokakuuta 2020

Rottinkivalaisinta



Pikaista perjantai-inspiraatiota luvassa! Rottinkivalaisimen muodossa, joka sai inspiraationsa Tinek:n valaisimesta mutta itse tehden tottakai. Tässä on helppoja niksejä, kierrätystä ja tyyli on nyt kyllä niin aikuinen ja chic että olohuoneen nurkan tyyli hyppäsi asteikolla ihan-ok-pisteestä kamalan-styleen kertaheitolla.



Illalla tämä tosissaan pääsee oikeuksiinsa vaikka sitä ihailee vaikka valot pois päältäkin, eikös tullutkin aika huippu? Pienet korallit löytyivät Vintagevintiltä ja pullo Suomen Kasarmin Aarteista ja ohjeet valaisimen tekoon löytyy lokakuun Unelmien Talo & Koti-lehdestä, klik!


 Viherasetelma-vinkkinä, ja tämä kannattaa toteuttaa nyt vielä kun vihreitä oksia löytyy: 
Nämä oksat maljakossa ovat yhdistelmä tuiki tavallista koivuangervoa, kuihtuneita vuohenputken kukintoja ja yhtä toista loppuunkukkinutta angervoa, ihan ojasta kuulkaa. 

Ojakukat ovat parhaita, inspiroivaa viikonloppua kaikille!

Rattan lamp DIY inspiration for the weekend, chic I say and it turned out beautiful, instructions are in Octobers Unelmien Talo & Koti-magazine right now. 
Have a wonderful and inspiring weekend everybody!

lauantai 5. syyskuuta 2020

Suuri puutarhan mylläys


Asemapuiston perällä oli meillä tällainen "joutomaa"-alue, jossa kasvoi kaikkea mahdotonta, risukkoa, horsmaa ja nokkosta niin maan kamalasti että tiedettiin että tätä ei käsipeleillä muokkaa kohdilleen. Pelkkä niittäminen ei olisi auttanut kun maa oli kumparetta ja kuoppaa sekä kantoja täynnä.

Kun me ostimme aseman, tällä alueella oli rengaskasoja, jääkaappikasoja, sohvia ja kuulimme että vielä parit vuodet ennen meitä, paikalla oli ollut autokasoja (ne oli onneksi viety pois isoilla vehkeillä aiemmin).

Puutarhalänttiä oli tässä vaiheessa jo siistitty, risukkoakin vaikka kuinka mutta tässä on vielä ennen-kuvia:



Horsmaa tosiaan riitti kuten kuvasta näkyy, tästä kuvasta juuri oikealle jää suuri maakellari, jonka kattoremontista juuri kerroinkin. 


Vartiotuvan ympäristöä oli jo paljon raivattu villiintyneistä angervoista ja syreenipuskista, jotka olivat kiinni talon seinässä asti mutta takana oli vielä valtavia jätti-koivunkantoja.
 

Piti tuoda paikalle siis ammattitaitajat, radan toisella puolella on kätevästi taitavat maanmuokkaajat ja heillä olemme teettäneet kaapelin kaivuuta ym. pihassa muutenkin, luottoporukka siis kyseessä. 

Tällä kertaa sieltä tultiin apuun hurjan kokoisella kaivurilla: 


Samalla kun pintamaa lähti kantojen kera kuorma-autojen matkaan, muuttui piha-alue aivan panssariautojen harjoittelukentän näköiseksi, jaiks. Sieltä myös tuli esiin meidän toinen maakellari, arvasittekos että sen kumpareen sisällä oli piilossa moinen? Hyvin oli sinne naamioitunut kyllä. 


Aikamoinen näky oli piha tässä vaiheessa (kuvassa siis jälleen juuri oikealle jää suuri maakellari). Vasemmallahan on tässä meidän pihatie, märkä syksy silloin varmisti että mutaa oli kaikkialla ja paljon. Tie hävisi hetkeksi jopa näkyvistä kun suuri kaivuri suhasi alueella ja maansiirtoautot myös. Tässä välissä olikin sitten talvi sillä ensilumi satoi ihan pian ja päätettiin jatkaa töitä jälleen keväällä.


Keväällä 2019 olikin sitten viimeistely muokkailun vuoro ja kun oli niin kiireistä muutenkin Rompetorin lähestyessä, kuvaaminen unohtui tyystin! Onneksi meillä oli nämä pari räpsyä kun palkkaamamme vauhdikas ja super-tehokas ystävä Julia Tmi Oldscoolilta pääsi vauhtiin. 

Tässä taitaa olla suunnilleen 1000 neliötä, vau, jotka muokattiin. Eli luvassa oli vielä mullan levitystä, tasaamista, jyräämistä, siistimistä ja nurmikon kylvämistä ja sitten vielä lisää haraamista. Samalla päätettiin laittaa vielä liiterirakennuksen ympärille suodatinkangas sekä murske päälle, ja Julia vauhtimimmi väsäsi kaiken niin vauhdilla että me katseltiin vaan vierestä ihaillen!



Tältä alue näytti jo samana kesänä eli viime vuonna, horsmaa puski vielä vähän nurmikon seasta kuten näkyy mutta ruohonleikkurilla vain yli niin ei ollut ongelmia, kyllä se siitä alkoi rauhoittumaan. Istutuksen jälkeen pari viikkoa piti kastella nurmikkoa melkein joka ilta sillä kelit olivat niin rutikuivat. Onneksi tuli tehtyä, muuten olisi ruoho ja valkoapila kuollut pystyyn kaikkein herkimmällä hetkellä. 

Tämä alue on ollut asemapuistossa muinoin se hyötypuutarha-alue, jossa on ollut marjapensaat, hedelmäpuut ja vahtituvan kasvimaat asukkaille.


Vartiotuvan ympäristö siistiytyi myös ja suuret kannot saatiin pois. Vinkkinä, älkää antako puiden kasvaa ainakaan 4 metriä lähempänä rakennusta, alapohjastakin näki millaisen lisäkosteuden tämä tuo. Maalipinnalla kasvaa jäkälää ja ei tee hyvää kyllä kukkapenkit ja muut lähellä puurakennusta.


Nyt kun on tehty pohjatyöt voi alkaa taas istuttamaan hyödyllisiä kasveja ja puita. Podin hirvittävän huonoa omaatuntoa siitä horsmikosta, joka hävitettiin sillä polyttäjät arvostivat sitä kovasti mutta lupaan kautta kiven ja kannon, että tänne tulee taas vähitellen pölyttäjien suosikkeja. 


Olen perehtynyt ahkerasti kasveihin, jotka olisi pölyttäjille suotuisia ja aluksi selvitystyö tuntui haastavalta. Kun guukkeloi tietoa mehiläisten ja perhosten suosikkikasveista saa suuria listoja kasveista ilman kuvia ja nimet eivät oikein mieleen jää, joten tämä vaati ankarampaa guukkelointia. 


Tärkeä apu oli kun löysin avuksi Perhospuutarhuri-sivuston josta oli paljon helpompi perehtyä pölyttäjä-kasveihin. Sieltä tuli tilattua kasveja tänä vuonna että päästäisiin vähän alkuun. Kaikkien puutarhamyymälöiden pitäisi merkata kasvit sen mukaan että onko niistä hyötyä puutarhan tärkeimmille.

Suunnittelua siis tehdään vielä paljon ja valitaan kasveja, joista tykättäisiin itse ja jotka ovat meille helppoja ja samalla hyödyllisiä pölyttäjille. Siksi pihaan ei edelleenkään tule kovin monia steriilejä kukkakasveja, taikka tuijia koska potisin moisista myös huonoa omaatuntoa. 

Sen sijaan tälle maaläntille tulee: 
kirsikkapuita
päärynäpuita
makeita omenapuita
syyssyriköitä
vadelmaa
humalaa
laventelia
oreganoa
timjamia
kangasajuruohoa
salviaa
sinipallo-ohdakkeita
isotähtiputkea
morsiusharsoa
yrttejä
 ja varmasti monta muuta.

Vaakakupissa vaikuttaa myös Museoviraston loistava julkaisu asemapuistoista ja niiden kasveista, jonka voi ladata ilmaiseksi itselleen täältä.

Vadelmaa ja Tallinnan päärynäomena-puu on jo istutettu maaläntille, talvi tai vesimyyrät veivät istutetut laventelit (mikä oli kummallista kun sinkkivadeissa olleet talvehtivat vaivatta) ja kaikki morsiusharsot heittivät veivinsä paitsi yksi, joten tässä on menty pari askelta heti edestakaisin. Ei se mitään, kyllä se vähitellen kehittyy ja tänä vuonna mehiläisten apuna oli ruukkupuutarha.


Yksi morsiusharso vielä elossa, jee!

Maakellarien rinteet tullaan istuttamaan täyteen pölyttäjiä auttavia kasveja ja minusta se on paras ikinä käyttö kumpareille jossa ei kävellä. Piha kehittyy siis pikkuhiljaa. Minustakin taitaa kehittyä vähitellen hivenen viherpeukalo.

Only finnish this time, sorry but you can see the transformation in yard from a dump to a lawn and now starts the planting!