Peltipurkkiämpärit

 Pitkästä aikaa, on luvassa tekemistä! Ihan kunnon tuunausta meinaan. Haaveilin, että olisin tehnyt Joulukalenterin tänne blogiin tänä vuonna mutta aikatauluilla ja kiireillä oli muut suunnitelmat ja piti vähän rukata ajatuksia jotta en olisi ollut jouluun mennessä aivan rättiriepu-uupunut. 

Sanotaan siis että jospa tämän viikon tekeleet muodostaisivat sellaisen 

 Aatonaatto-viikon melkein Joulukalenterin

ihan kertakaikkisen loistava nimi (ihan tuntee olonsa kirjailijaksi, heh) joo, tällä mennään.

 

Ensimmäisenä on luvassa Peltipurkkiämpäreitä, vaiko sankoja? Romukierrätystä kuitenkin. 

Sain nämä erittäin suuret kurkku-peltipurkit (3 kpl vaikka kuvassa vain 2) Sokoksen hedelmäosastolta kun satuin paikalle kuin taiottuna sillä hetkellä kun siinä työntekijä täytti suolakurkku-astiaa. Kannattaa pyytää ruokakaupoista tai laitosruokaloista josko voivat laittaa sivuun odottamaan innokkaan askartelijan noutoa. Olin iki-iloinen kun sain nämä etikalle lemuavat purkit, taisi siinä olla työntekijällä lievästi hämmästyttävä hetki tämän pöhkö-hymystä ja hän vielä huuhtelikin purnukat tupla-ilostukseksi.

Kotona otin purkkien kannet kokonaan irti, kevyt huuhtelu sekä hioin sisäreunan Dremelillä pikaisesti jotta en saisi reunasta jatkossa haavaa, sillä se on tosiaan terävä, joten hiokaa sitä hiukan.

Kahvat hankin Bauhausista, alle 2 e kappale ja taivutin pihdeillä helposti taipuvia kiinnityspäitä hiukan kaareviksi,

 Jotta ne istuisivat kaarevan purkin kylkeen. Mallasin kahvoja kohdilleen ja merkkasin porattavien reikien paikat tussilla.

 Automaattipistepuikko on superkätevä väline (tuossa porakoneen vieressä kuvassa, maksaa jotain 1-2 euroista) sillä sen avulla saat paukautettua "lommon" peltiin ja poraaminen käy kuin tanssi porakoneella kun terä ei lipsu minnekään. Tämä vekotin tuli tutuksi hyvin Vintagen viemää-kirjassa.

Reiät siis seuraavaksi kahvoja varten, käytin 3,5 mm metalliporanterää.

Sitten popniitataan, eli käytetään vetoniittejä, sama vekotin ja samat niitit vaikka kumpaa tahansa nimeä käyttäisi. Popniittaaminen on superhelppoa, katso käyttöohjeet Vintagen viemää-kirjasta jos olet epävarma kuinka se käy! Näihin kävi hienosti 3,2 x 8 mm vetoniitit.

 Tältä kahva näyttää paikoillaan, supersiistejä nuo popniitit eiks jeh?

Viimeiseksi maalia pintaan, käytin sinkkispraymaalia, ollut luottomateriaali jo moneen projektiin, tällähän saa metalliin, tai sitten vaikka puuhun, sinkityn metallin ilmeen ja ihan oikeasti ohuen metallipinnan! Sinkkimaali-pintaahan saa tuttuun tapaan patinoitua suihkuttelemalla sitä vesi-etikka-seoksella vaikka suihkupullosta. 

Jätin tällä kertaa patinoimatta. 

 

 Tässäpä ovat valmiit peltipurkkiämpärit, monikäyttöiset, vaikka ulkotulille tai pieneksi roskapöntöksi tai miksikä vain. Huomenna näytän mihin muuhun niitä tuli jo käytettyä. 

Mukavaa maanantaita ja kiitos tosi paljon kommenteista edelliseen!

I recycled some large tin cans into handy containers by attaching handles on the sides. You can use these as a trashcan, or for paper rolls or even for large outside candles, they can handle it. 

The best projects are the ones where you get to recycle something that was going to be trash, into something usable. The finish on them is zink-spraypaint, that you can give patina by spraying it with water-vinegar-mix but I left mine just plain and supermatte.