torstai 14. heinäkuuta 2011

Keräilen


Kesä on kauneimmillaan ja minä keräilen ulkoa kaikkea mahdollista
Tien vierestä nappasin Akileijan siemenkotia 50 sekuntia ennen ruohonleikkuritraktorin hävitystä, tuntui hyvältä, ehdinpäs.
Toivottavasti ne kuivavat ja kypsyvät.


Ruohonleikkuri on huollossa ja meidän piha rehottaa, mutta siitä on hyvää seurannut ainakin kukkien keräilijälle ja perhosille ja kimalaisille, joten nautitaan. Näitä kaikkia kolmea lajia näkyy pihassa aika paljon.


Keräilin muistona kuvia jättimäisistä Sireenikiitäjistä, pariskunta oli nämä kaksi ja kaksi päivää viettivät yhdessä, sitten niitä ei näkynyt enää.


Ja minä keräilen kotiloita. Helteiden jälkeen on löytynyt paljon kuivia kuoria, mutta minä hävitän niitä lisää. Näitä meidän pihassa on aika paljon mutta ei mitään sellaisia invaasio-määriä mitä ennen näin Keski-Suomessa. Joten poimin ne kun löydän, ja öh, kuivatan ronskisti kuumilla kivirapuilla. 


Näin jossakin netissä hienon kokoelman valkoisia merestä noukittuja kotilon kuoria, joten tajusin että meidän pihastahan löytyy näitä ihan luvan kanssa. Ja paljon kiinnostavamman värisenä, sekä ne on tuholaisia joita täytyykin verottaa. Sateella kannattaa metsästää.

Kiitos vielä mahtavista sanoista kirjasta ja sähköposteista sekä kommenteista edelliseen postaukseen, moiset sanat lämmittävät valtavasti mieltä, kiitos teille takaisin!

I've been enjoying summer at it's best and collecting things. Our lawnmower is at the repairshop so the grass is growing a mile a minute, but the flower pickers and butterflies and bumblebees are enjoying it plenty. Also been picking snail shells, I'm trying to form a collection of them, they are a garden destroyer species so the more I pick, the better. And a lot more interesting colour than white, don't you think?

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia asioita olet keräillyt. Itsekin aloitan keräillä erilaisia akileijojen siemeniä entisten sekaan. Toisaalta hyvä, etei meillä ole (vielä) kotiloita riesaksi asti, vaikka ovat ne aika hienon näköisiä lasipurkissa :)

    Terveisin, Marjukka Arjen iloja etsimässä

    VastaaPoista
  2. Oi, edellisessä pihassamme oli riesaksi asti mokomia kotiloita...eipä tullut mieleenikään kerätä niitä ja noin hienoja ovat pullossa.

    Mitenkäs se menikään...ettei kannata mennä merta edemmäs kalaan... minullakin matkoilta kerättyjä kuoria kyllä löytyy...☺☺

    VastaaPoista
  3. Noita kotiloita kerään minäkin, joskin ruoaksi liskolle. Naapurit saavat varmasti hyvät naurut, kun kuljen sateella pikkuämpärini kanssa pihatiellä noukkimassa moisia.

    Olen samaa mieltä kanssasi, että nuo ruskean erisävyt ovat kauniimpia. Keräätko tulevaisuudessa toiseen purkkiin valkeita simpukoita, mustia kiviä vai lepän käpyjä?;)

    VastaaPoista
  4. Näissä kuvissa silmä lepää!

    VastaaPoista
  5. Marjukka, ajattelin että jos saisi näiden meidän pihan rikkakasvien pariin jotakin sivistynyttä seuraa ;) Oli kyllä mäihä että ehdin ennen sitä traktoria! Kotilot osaavat kyllä olla aikamoinen riesa, meillä ei onneksi ole vielä mitään oikeaa mitä tuhota mutta pitäisi saada nämä kyllä vähennettyä minimiin ennen istutteluja.

    Irmastiina, aiemmin ei tullut itsellekään, hävitin vain, onneksi hokasin niin on intoa niitä metsästää :) Kauniita ovat muutkin kotilot, ajattelin kerrankin että nyt suositaan hetkiseksi ihan suomalaista ;D

    Maija, no vähän samaa ajattelin että moniko hekottaa kun raahaan kävelyiltäkin erittäin suuria kotiloita mukana, hienoa kun olet löytänyt noin hyödyllisen käyttötarkoituksen!

    Taisin nähdä jonkun austraalialaisen stylistin kokoelmassa purkillisen valkoisia kotiloita ja ajattelin että herkku, mutta mitäs jos onnistuis ihan ohimennen tekemään oman kokoelman :) Sulat ovat toinen joita nappaan aina mukaan kun niitä näen, nyt on yksi kilpailija niiden nappaamisessa kun tuo pieni koiruliini pitää niistä ehkä vielä enemmän, niitä on hirveän kiva natustaa ;)

    VastaaPoista