sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Tätä on odotettu







Ei enää vettä, vaan aurinkoa, ihanaa! Vihdoin sain ulos armeijan ylijäämäkaupasta ostamiani vanhoja sairaalasänkyjä ja pyntättyä niitä vaikka millä tyynyillä ja lakanoilla. Vanhat talonpoikaiskankaat on hankittu sieltä täältä, pieni oma heikkous. Osa tyynyliinoista on tehty vanhoista pyyhkeistä ja osa on löytynyt asemalta tai kirpputorilta. Nyt kelpaa loikoilla, toivottavasti nämä kelit kestävät nyt pitkään. Onneksi täällä on hämmästyttävän vähän itikoita ja ulkona voisi oikein mielellään ottaa vaikka nokoset, vielä voisi hankkia vaikka hyttysverkon varuiksi.

25 kommenttia:

Anis kirjoitti...

Ai kun näyttävät kutsuvilta. Noissa voisi lämpimällä lokoilla. Kiva idea muuten laittaa ulos nuo sängyt.

Elsa kirjoitti...

Vanhat patjakankaat ovat sitten kauniita, ja kestäviä. Tuohon kuvaan ja sänkyyn minäkin mielelläni hyppäisin, on se niin kodikas ja luokseenkutsuva.

Mari kirjoitti...

VOi miten ihanat oltavat teillä! Aurinkoa on luvassa:)

Outi kirjoitti...

Ihania kuvia! Niin olisi ihana köllähtää. Täällä meillä kyllä itikat innostuisivat..

Lissu kirjoitti...

Ihanat kuvat! Mielettömän suloiset löhöpaikat, mä haluan kanssa :)!

Katja kirjoitti...

Hauska idea!

Possumamma kirjoitti...

Ensimmäisenä kuvan nähdessäni tuli mieleen sairaalasängyt -ja ihmekkös tuo, kun sellaisia ovatkin;D Ihanaa olisi tuommoisissa öllötellä kesällä -joskin pitäisi muistaa pitää enemmän vaatetta päällänsä, jottei tarttis kärvistellä kuumottavan punaisen nahkansa kanssa:/

Teija kirjoitti...

Todella valloittavat!

Emilia kirjoitti...

Täällä käydessä tulee aina niin hyvä mieli- niin kauniita kuvia ja aarteita! Ja olit päässyt lehteenkin, onnea! Ihan ansaitusti:)
Hyvät kesän jatkot!!

Anonyymi kirjoitti...

Apua miten ihanaa :) tuolla kelpaa löhöillä, tunnin jos toisenkin, ehkä välillä vain kääntää kylkeä ;)

Linda

AnniKainen kirjoitti...

Voi vitsi miten ihanat, houkuttelevat kuvat :)

Pellon pientareella kirjoitti...

Ei ole todellista, mikä ihana unikuva ulkona! Aaah. Ja mitkä sängyt, just parhaat.

Kati kirjoitti...

Mäkin voisin torkahtaa päiväunet tuolaisessa ympäristössä. :) Kauniit sängyt kaikkineen. Onneksi on luvassa lämmin viikko, pääsee itsekin (vähän proosallisemman näköisille) ulkokalusteille köllimään lämpimään.

Mimmi kirjoitti...

Kyllä teidän kelpaa! Näyttää siltä, että tuonne voi helposti nukahtaakin. Ihanan kesäistä.

Parolan asema kirjoitti...

Kiitos kamalasti kauniista kommenteista kaikille, niin ihana lukea!

Possumamma, laitoinkin nuo mongolianvaahteran varjoon, niin ei tule kärvisteltyä liikaa :)

Emilia, kiitos oikein paljon, oikein lämmintä kesää sinullekin!

Mimmi, tulikin nokosia jo kokeiltua, olisi onnistunut kyllä, kunnes tuli vähän liian vilpoinen tuuli, uusintayritys tällä viikolla kuitenkin :)

Pilvitarha kirjoitti...

Oijoi, voisin ryömiä tuonne vaikka heti!

Kamomilla kirjoitti...

Ihanan näköistä ja kutsuvaa... Meillä on samantyyliset sängyt, armeijan vanhoja nekin, mutta kerrossängyt. (joista toinen nyt päiväpetinä lasikuistilla)
Ihanat vanhat kankaat, noita minäkin rakastan!

Fru Skrot - Rouva Romu kirjoitti...

Aah, onpas pehmeä sänky, jäänkin tänne..! Mulla myös talonpoikaisbolsterit kuuluvat keräilyn piiriin eli ilman muuta tykkään! ;)

Annika - Vaahteramäen lapset kirjoitti...

Kylläpä kelpaa pötkötellä!
Patjaraita on kyllä viehättävä kuosi, kaunis ja ajaton.
Meillä on hyvin vähän varjopaikkoja pihallamme, tuollainen paikka on kyllä houkutteleva!
Aurinkoisia kesäpäiviä Parolaan!

Niina kirjoitti...

Minä haluan sinne makoilemaan! :)

Merja kirjoitti...

Kyllä kelpaisi lokotella!

Meillähän on tuo rautasänky sisäpihalla myös, mutta se odottelee yhä pohjaa. Pelkkä ranka vielä siis.

tiinaf kirjoitti...

Ihanat! Mainio idea!

Lundagård kirjoitti...

WOW! Ihanat sängyt!!!

Neiti Nimetön kirjoitti...

Aivan huiput kesäsängyt ja mielettömän pirteät patjakankaiset tekstiilit! Tuonne kun pääsisi lötköttelemään!

Minervatuulia kirjoitti...

Ihania kuvia!!! Minulla on aivan samanlaiset patjaraitakangastyynynpäälliset, mutta tummansiniraitaiset. Äiti ja isä oli ne nuorena ostaneet ja nyt ne on meillä. Vielä käyttöä vaille, mutta kunhan sopiva paikka löytyy, laitan esille.