Minun piti tänään rupatella pitkät pätkät villasta ja niin ihanasta huovutuksesta mutta päätin puhua eräästä meille todella tärkeästä aiheesta. Nimittäin kotirauhasta.
Viimeisen päälle viiden vuoden ajan kun olemme asemaa asuttaneet ja sen omistaneet, on meidän piha ollut jatkuva murheen aihe. Teimme kauppojen teon yhteydessä sopimuksen Liikenneviraston kanssa että junalle saattoliikennepysäköinti pysyisi yhä pienellä alueella meidän pihaa, siitä tehtiin niin kutsuttu rasitesopimus, ja junaan saisi yhä kulkea pihan poikki ramppia pitkin, siitä hyvästä he aurasivat pihaa pitkän talven ajan. Me siis omistamme koko pihan ja liikennemerkkien tehtävä oli opastaa ihmisiä, että hei, tämä nyt on yksityispiha mutta justiinsa tuossa saatte autonne pysäköidä kun junalle menette tai jotakuta sinne kyyditsette.
Alkuun me toiveikkaina uskottiin aivan täysillä siihen että kyllä ihmiset oppivat kunnioittamaan sitä että piha nyt on yksityisomistuksessa myös ja opitaan hyvät yhteissysteemit. Ensimmäisinä vuosina me ei saatu edes hepuleita jos jotkut parkkeerasivat keskelle nurmikkoa tai toilailivat pitkin puutarhaa. Kyllä se tästä vielä.
Kolmannen vuoden kohdalla ymmärsimme että sitä ei tule koskaan tapahtumaan.
Nyt, kahden vuoden keskustelun jälkeen Liikenneviraston kanssa, Liikennevirasto rakennutti aivan upean, ainakin 20 autopaikan parkkipaikan 100 metrin päähän meidän pihasta, toisen vielä kätevämmän laiturirampin kylkeen, samaan kohtaan josta kuljetaan jättimäisiä rappusia pitkin kolmannelle laiturille. Ja se on vielä lähempänä keskustaa ja sitä suuntaa mistä kaikki asemaa kohti karauttavat. Eli kaikki toiminnot yhdessä koossa, ja tilaa löytyy saattaa junaan yhtä aikaa vaikka kokonainen ala-asteen luokka luokkaretkelle.
Se on upea, katsokaa vaikka:
Ensimmäistä kertaa siis, yli viiteen vuoteen meidän piha on vain meidän.
Joka ikinen päivä näiden vuosien ajan, siis vähintään sen 365 kertaa vuodessa on pihassa ollut häiriökäyttäytymistä. Eli siis mitä? No, siis kuvitelkaa:
Pihassa on harjoiteltu käkkärikäännöksiä ja kaasuttelua, ihanaa kun sora ropisee pitkin pihaa ja välillä jopa meidän oman auton kylkeen. Kellonajasta riippumatta. Kiusantekoa on ollut niin lukuista eri lajia. Ihmiset ovat käyneet tekemässä tarpeitaan, kyllä luit oikein, meidän ulko-ovien viereen ja rakennusten kivijalkaa vasten useita, useita kertoja, jopa aivan keskelle nurmikkoa. Sitten kun autossa on ollut roskaa jota ei jaksa viedä kotiin tai 5 metrin päässä olevaan roskikseen, kuten vaikka tuhkakuppi tulee täyteen, on se tyhjennetty keskelle pihaa. Meidän päälle on yritetty ajaa, on uhkailtu, solvattu niin monia kertoja että emme pysy laskuissa enää mukana ja rikosilmoituksia on jouduttu tekemään niin vandalisoinnin kuin muun typeryyden takia lukuisia kertoja.
Erityisesti kesällä on aina ollut hyvin levotonta. Silloin kun pitäisi päästä lomalle ja olla rennosti, on se ollut mahdotonta. Pihan vuoksi on monet yöunet jääneet väliin kun olo ei ole turvallinen, vaikka tukena onkin vartiointi- ja hälytysjärjestelmä. Onhan kotirauha meille kaikille tärkeä asia, että kotona olisi turvallinen olo, pihassa uskaltaa olla lapsetkin vaikka leikkimässä ja yöllä voi rauhassa nukkua eikä tarvitse jokaiseen rapsaukseen herätä.
Nyt, sen pitäisi olla meillekin perusoikeus. Kiitos Liikennevirasto, upeasta parkkipaikasta ja liikennemerkeistä, toivotaan kaikille kotirauhaa. Vielä opastekyltit eivät ole tehneet tehtäväänsä ja lisäämme niitä kaikkien avuksi. Autot ja ihmiset päräyttävät pihaan silti, olemme rakentamassa portteja heti kun remontilta ehdimme, jotta piha selkeytyisi. Nyt yritämme neljän liikennemerkin avulla, tai taitaa niitä olla useampiakin, ohjata uudelle parkkipaikalle ja sen rampille.
Ja nyt ensimmäistä kertaa voidaan suunnitella jotain aivan muuta tähän pihan kohtaan, vau, siis ihan mitä vain. Pitäisikö istuttaa jotakin aitiopaikalle? Tehdä vaikka giga-shakkilauta tai jotain muuta villiä? Täytyykin kuvata maaläntti teille niin ideoidaan vaikka porukalla.
Tämä asia on painanut mieltä niin paljon vuosien ajan että olen huomannut sen vieneen valtavasti voimavaroja ja lisänneen kyynisyyttä ja stressitaso on pysynyt kesto-korkealla ainakin itsellä. Lomamatkoille ei ole aina uskaltanut lähteä, talovahti nyt vähintään pitänyt hankkia ynnä muuta.
Nyt on aika todella iloita, tämä on kertakaikkisen upeaa, oma koti ja nyt myös oma rauha. Mitenkä muuten teidän kotirauha?
Sorry, only finnish this time, have a lovely weekend!
Tekstit
