Kaksoisvartiotuvan katto ennen
Kesän remontit jäivät meiltä pienemmiksi tänä vuonna muiden töiden ohella mutta yksi todella tärkeä parannus ehdittiin tekemään. Nimittäin pienemmän talon, kaksoisvartiotuvan katon putsaus. Ja tämä oli kyllä täysin ahkeran miehen ansiota, minä avustin maan kamaralta käsin.
Kesän remontit jäivät meiltä pienemmiksi tänä vuonna muiden töiden ohella mutta yksi todella tärkeä parannus ehdittiin tekemään. Nimittäin pienemmän talon, kaksoisvartiotuvan katon putsaus. Ja tämä oli kyllä täysin ahkeran miehen ansiota, minä avustin maan kamaralta käsin.
Betonitiilikatto oli paksun sammaleen peitossa ja vesikouruissa kasvoi jopa pieniä puun alkuja, huh! Arvioitiin että katon edellisestä pesusta oli ollut jo vähintään yli 10 vuotta, ja siltä se näyttikin.
Painepesurilla, kesähelteillä, mieheke putsasi katosta kaiken möhnän pois, erikoisinta oli että vanha sammal ja muu haisi aivan hiukan elähtäneelle kalalle päätyessään maahan, ei ihan mikään viehättävin tuoksu kyllä...
Tästä näkee hyvin eroa, vasemmalla ennen ja oikealla jo valmista, ja aikamoiset maisemat myös!
Tiiliä oli rikki katolla noin 30 kappaletta, varastosta löytyi korvaustiiliä n. 15 kpl ja lisää löytyi Rakennuskierrätyskeskuksesta super-edullisesti 0,50 euron kappale hintaan. Koko katon kunnostus maksoi siis painepesureineen n. 45 euroa materiaaleineen + tietenkin vettä ja paljon, paljon aikaa, mutta katolle saatiin näin useampi vuosi elinikää ennen täydellistä remonttia, on se kyllä ilo silmälle nyt!
Tekstit
Vanhoja kattotiilejä kehutaan kovinkin kestäviksi. Ystäväperhe sai ostettua taannoin vanhan navetan kattotiilet. Tiilet pestiin ja ladottiin uudisrakennuksen katolle. Kourumiehet olivat sittemmin kehuneet, että kestävää sorttia ovat.
VastaaPoistaMeillä on vanha tiilikatto. Tänä kesänä sieltä löytyi yksi murtunut -aika helpolla olemme siis päässeet:)
VastaaPoistaMutta kysymys, pitääkö se vielä vettä? Mä ajattelisin, että sammaleet on rikkoneet niiden tiilien pinnan, ja kun ne pesee pois, niin tiilen rikkoutunut pinta päästää veden läpi? Kun taas jos sammalet jättää, niin ne tukkii sen rikkoutuneen pinnan... Niin ja tiilet voi kai maalata, silloin ajattelisin, että rikkoutunut pinta sulkeutuu vähäsen.
VastaaPoistaSammaleisen tiilikaton hoidosta on olemassa kaksi koulukuntaa a) ne joiden mielestä se tulee putsata b) ne joiden mielestä uusi sammal kasvaa niin nopeasti, ettei ole mitään syytä tehdä isoa poistotyötä. Tuttu kattokorjaaja sanoi meille, että pitäkää ihmeessä tiilikatto paikoillaan ja sammaleisena niin pitkään kuin se ei vuoda ja kun alkaa vuotaa, vaihtakaa sitten kerralla uuteen. Ja saattaa siis kestää vaikka pari vuosikymmentäkin vielä, jos tuuria on. Toivottavasti!
VastaaPoistaAnne, ovathan ne hyvinkin kestäviä, eritoten siis savitiilet, nämä eivät harmi kestä läheskään yhtä kauan kun ovat betonitiiliä, mutta vielä on elämää jäljellä :) Uusiokattotiilien käyttö kannattaa, hyvä kun ystävät löysivät tiilet!
VastaaPoistaLeena, tuo on kyllä just hyvä taktiikka, aina tarkistaa joka vuosi miltä katto näyttää, on se kyllä pitkäikäinen kattovalinta ehdottomasti :)
Kirsi ja Leena, itseasiassa tiilikatto ei ole koskaan sataprosenttisen vedenpitävä, vaan aluskate täytyy olla myös kunnossa, bitumihuopakate tai vastaava alla.
Sammal alkaa kertymään kattoon kun tiilet ovat jo rapautuneet, ja samalla sammal lisää katolle paljon turhaa painoa, säilöö kosteuden tiilen pinnalla, aiheuttaa pakkasvaurioita enemmän ja rapauttaa kattoa nopeammin, että kyllä se harmiksi täytyy putsata aika tiheään, siis parin vuoden välein.
Tiilikatonhan voi käsitellä aineella joka estää sammaleen kasvua, ja voi tosiaan maalatakin, näissäkin tiilissä on ennen ollut punasavinen väri pinnassa, harmaita ovat pohjalta. Niksi jolla voi testata muuten tiilikaton kuntoa on tottakai ihan ihmisen painon avulla, jos tiilet eivät enää kestä ihmisen rauhallista käppäilyä katolla, on ne jo aika vaihtaa. Tai voi myös testata korvaustiilet maassa seisomalla tiilen päällä tasaisesti, ei keskellä kuitenkaan. Niin, ja sammaleen alta on vaikea nähdä rapautuneita tai jo hajonneita tiiliä, ja vaurio voi kasvaa katossa salakavalasti.
Iso homma mutta varmasti kannattava, nauratti vain tuo pikku "tupa" :)
VastaaPoistaMeillä on vanhan navetan tiilikatto jo aivan lopussa, se on vuotanut vuosikaudet, jo ennen meitä ja pitäisi kerta kaikkiaan purkaa ja vaihtaa.
Saa nähdä kumpi homma ensi kesänä hoituu: talon ulkovuorauksen uusiminen vai navetan katon pellitys...
Tosi ison urakan on miehesi tehnyt ja kauniille näyttää.
VastaaPoistaMinä vain tykkään niin sammaloituneista katoista....
Eikös niitä sammalkattoja jossainpäin maailmaa oikein tehdäkin ihan uudisrakennuksiinkin.Kait se kestävä ja vedenpitävä sitten on:).
Ahkeruus kannattaa! Hieno tuloshan sieltä tuli! :)
VastaaPoistaNo, jopas olette ahkeroineet! Uskomaton ero pestyn ja pesemättömän kattopuoliskon välilliä.
VastaaPoistaTodella kaunis lopputulos! Ja ihanaa että siitä on valokuvia ennen ja jälkeen, muuten sen niin äkkiä unohtaa millainen katto oli työn alkaessa.
VastaaPoistaKyllä oli työ vaivansa väärti! Tuli kuin uusi katosta.
VastaaPoistaTiedän kyllä minkälainen tiilikatto on, ei ole siitä kysymys... kaikissa vanhoissa katoissa vain ei ole varsinaista aluskatetta. Ja olen samaa mieltä siitä, että tiilikatto kannattaa pestä, ettei sammalet ehdi rikkoa pintaa... mutta jos sammalet on olleet katolla vuosikymmeniä, niin taitaa vain olla myöhäistä pestä... Ja tiilikaton laskennalliseksi kestoiäksi on nykyään määritelty 30 vuotta, vaikka tokihan se todellisuudessa kestää kauemmin, huollettuna.
VastaaPoistaPilvitarha, totta, tuo tupa on hiukan hassu nimi tuolle talolle, on vaan sen virallinen nimi ;) naurattaa myös kun näkee niitä jättimäisiä kaksoisvartiotupia, 300 neliöisiä, siinä on tupaa kyllä kerrakseen :D Suuria remppoja teillä harmi molemmat, tsemppiä urakointeihin!
VastaaPoistaPikkuBertta, kyllähän niitä ihan niitty-kattojakin tehdään, en osaa sanoa mikä on pohjana ja ovat todella kauniita minustakin :) Kyllä on keksitty kekseliäitä kattorakenteita ympäri maailmaa, aina se pohjarakenne sen alla ratkaisee.
Kamomilla, hieno tulos katolle ja erittäin ruskettunut mies! ;)
Kultsin kämppä, ei sitä ihan nähnytkään aivan maan tasalta kuinka paljon sitä humusta katolla olikaan odottamassa kunnes se alkoi tulla sieltä veden voimalla alas, sieltähän paljastui ihan väriäkin alta :)
Anna, totta täysin, meinaa ennen-kuvat helposti unohtua ottaa kun lähtee tekemään kauhealla tohinalla, hyvät olla tallessa!
Katja, nuortui kyllä aivan silmissä :)
Kirsi, kyllä voi olla että oikein sammaleista kattoa on myöhäistä pestä, silloin kannattaa varmaan just testata että kestääkö painoa kävellä, jos rutisevat rikki mennessä niin silloin on kyllä liian myöhäistä, se on totta.
Niinpä, tapauksen mukaan aina pitää miettiä kumpi on parempi vaihtoehto. Siskon talossa tiilikatto on jo niin huonossa hapessa, että jätettiin suosiolla pesemättä ja tarkkaillaan koska uusinta tulee ajankohtaiseksi.
VastaaPoistaMuuten noita niitty-, sammal- ja metsänpohjakattoja tehdään rullahuopakatteen (2-3 kerrosta huopaa) päälle, metallista tai laudasta tehty reunus pitää sen katolla ja yleensä sammalkatoilla on pohjana turve, ja niittykatoilla uskoisin olevan ihan vain multaa... Huopakatteeen alle ihan normaalisti tuuletusväli jne.
Ohhoh, mikä jobi! Olipa kiva kun jaksoitte pestä, meidän naapuristossa rintamamiestalon katolta vaan heivattiin vanhat jätelavalle ja laitettiin uudet tilalle. Siinä menee monta vuotta, että ne taas näyttää luonnolliselta minun silmääni.
VastaaPoistaHeips ja terkkuja saaristosta! Meillä on uudessa talossa vanhoista tiilistä tehty katto, on myös jo aika sammaloitunut. Olivat punamultamaalilla maalattuja ja ne pestiin juuriharjalla yksitellen ennen paikoilleen laittamista. Väriä lähti, mäki oli kuin teurastuksen jäljiltä..:) Eivät ikävä kyllä ole pitäneet vettä kovin hyvin kun ovat niin huokoisia, alla pitää olla kunnon suojat (meillä paperiin tullut reikiä nauloista kun oli liian kireällä). MUTTA kauniita ovat katsella edelleen, uudet eivät esteettisyyden puolesta kyllä päihittäisi. Tervetuloa lukemaan meillekin päin ja mukavaa viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaOhhoh, mikä muodonmuutos! Hurjaan kuntoon oli katto kyllä jo ehtinytkin, mitenkähän kauan lie muhinutkaan sammalissaan. Meillä juostaan kattotöissä kilpaa talven kanssa, aikaa kun tekemiselle on vain nuo vaivaiset vapaapäivät. :( Mutta tästä on otettava nyt uutta puhtia!
VastaaPoistaBlogissani on tunnustus teidän hienolle blogille!
VastaaPoistaTodella suuri ero alkuperäisessä sekä lopputuloksessa. Meilläkin saneeraus täytyisi aloittaa, ehkä ensi vuonna. Niin sisätiloissa, mutta myös ulkopuolella. Meidän katto on myös jo todella kulahtanut ja huonossa kunnossa. http://www.rakennuspalveluoksanen.fi/kattoremontti
VastaaPoista