Jotain suurta ja jotain pientä

Kotona on nyt puolikuntoisia ihmisiä kaksi kappaletta, tämä flunssarintama ei jätä ketään kylmäksi. Remontti saa pientä taukoa mutta inspiraation vuoksi kuvia kaikesta muusta.

Meillä tarvitsee kaikkialla tikkaita, huoneet ovat korkeita ja me olemme lyhytjalkaisia ja minnekään ei yllä ilman apuvälineitä. Nämä jämerät kunnon rautatikkaat löysivät tiensä meille kierrätyskeskuksesta, jossa saimme tehtyä näistä vaihtokaupat uusiin alumiinitikkaisiin. Kekseliäs keinot keksii, he eivät tikkaista halunneet luopua sillä tikkaita tarvittiin mutta vaihtokauppa oli enemmän kuin mieluinen sillä kanteluun ovat uudet tikkaat paljon kevyemmät. Meillä nämä tikkaat saavat olla esilläkin missä vain ja ovat kyllä tukevat juuri siihen työhön mihin tarkoitettukin. Mutta niin paljon viehättävämmät kuin ne edelliset.

Ja jotain pientä, minikokoinen keraaminen henkarimekko löytyi kotiin Villiluumusta Tampereelta.

Kevään merkki

Vihdoin eilen, ensimmäisen kerran niin kovin pitkään aikaan olimme kotona kun vielä valo kajasti taivaanrannassa ja ei ollut säkkipimeää. Erittäin selkeä kevään merkki. Loistavaa.

Kapsäkki ja muita aarteita

Viikonlopulla lähdimme kirpputoreja kiertämään naapureiden kanssa Hämeenlinnaan ja Riihimäelle asti ja aarrearkuilta tuntuivat kaikki paikat missä kävimme. Yksi löytyneistä aarteista oli tämä jättikokoinen vanha nahkainen kapsäkki, joka on niin paksua nahkaa että hyvä kun saa läpät taivutettua kiinni. Tämän kanssa olisi mukava matkustaa, ainakin kuvitelmissa sillä painoa on jo tyhjänäkin kohtalaisesti.

Peltilaatikko menee taas tähän kannellisten rasioiden maniaan jota poden. Karahvikorkit odottavat että käytän magiaa ja taion niiden pullot kirkkaiksi siitä vaaleasta härmästä mikä on iskenyt niihin näin vanhalla iällä. Saas nähdä onko tiskikoneaine ja kirkaste se paras apukeino...

Valaisimia etsiskelemme erityisesti tällä hetkellä kaikkialle taloon sillä niitä meillä ei kertakaikkiaan ole. Tämä ehkä noin 40-luvulta oleva vanha messinkinen jalkavalaisin, tarjoaa valoa nyt olohuoneen nurkassa.

Keittiötä

Muutama lisäkuva keittiöstä, on monenmoista projektia tänne vielä tuloillaan ja melkein kaikki yhtä aikaa kesken. Kun siirrämme nyt putkiremonttia kesää kohti niin on silti mukava vähän laittaa mukavammaksi sisustusta keittiössäkin, asutaan rauhassa ja katsotaan mikä kohta todella tarvitsee muutosta.

Pöydän jalat on vanha pirtinpöydän runko isäni kotitilalta jonka puhtaaksi hiomisessa olikin kova urakka sillä mummoni oli muinoin maalannut sen järeällä lattiamaalilla joka ei meinannut lähteä suosiolla irti. Pöydän kansi on isäni tekemä, sopivan kokoinen edelliseen asuntooni, toimii nyt hyvin aamupala-tarpeissa. Vanha sivupöytänä toimiva kaappi odottaa myös pientä korjailua, mutta on jo käytössä ja alkuperäinen väri on niin piristävä. Osa pulloista mahtui vanhaan työkalupakkiin, näihin olisi aikomus kesällä tehdä mehua ja laittaa jäitä pakkiin ja ei muuta kuin ulkojuhlat kehiin.

Valoa

Valaisimet vanhalla värillä ja jo hiottuna

Ostin sisustusliikkeen aleesta valaisinkupuja, tai siis, ihana siskoni raahasi minulle kun pyysin toisesta kaupungista kun edullisesti sai. Näin heti että keittiöön nämä kuuluisivat, mutta tuunata täytyy. Vaaleansininen väri voisi sopia jonnekin muualle, mutta tähän tapaukseen tarvittaisiin vanhaa vihreää. Perus puolihimmeä kalustemaali oli metallille sopivaa ja on helppoa maalia käytössä. Mieheke hoiti asennuksen kun minä avustin sivusta ja vihdoin lähti kauhea loisteputkivalaisin pois katosta, latistava valo tuntui kylmältä ja lamppu toimi kuin ötökkä-ansana, ei kiva. Lopputulos vallan mainio.

Niin, ja tässä käytettiin myös kierrätysperiaatteita, lampunkannat ovat vanhoja pakeliittikantoja jotka ovat löytyneet kierrätyskeskuksesta ja kattoon tuleva kupu on myös vanha, eräästä vanhasta 60-luvun loisteputkivalaisimesta joka irrotettiin alakerran asemapäällikön huoneesta.

Tahtoo tehdä ja puuhata

Remontti ei etene kun on töissä kiirettä ja kotona ei vähään aikaan saa mitään tehtyä kun flunssa iskee voimat polviin, mutta nyt ei tahdo enää olla paikoillaan. Projekteja ja tuunauksia on pitkin huoneita levällään ja jotain näkyvääkin pääsee taas kuvaamaan.

Vanha työväentalon naulakko pääsi miehen ansiosta olohuoneen seinälle ja toteutin kauan jo mieltä houkuttaneen idean satiininauhoista taulujen kannakkeina, saa näkyä ja voisi olla vielä huomattavan leveämpääkin. Ehkä jotain vielä voisi naulakkoon ripustella mutta löytykööt ne tavarat sitten vähitellen, kuva oli jo pakko ottaa.

Toipilaana

Asemapuistoa kesällä 2008

Kaksoivartiotupa

Päämaakellari, vuokrataan goottiyksiö

Kaksoisvartiotuvan maakellari, ei uskoisi...

Flunssaisena nuhanenänä kotona joten vanhoilla kuvilla mennään. Aseman ja makasiinin lisäksi asemapuistostamme löytyy vanha hirsirunkoinen kaksoisvartiotupa, vanhempi kuin asema ja rakennettu vuonna 1908. Sauna-autotalli sekä erillinen liiterirakennus ovat tyypillisiä 60-luvulla rakennettuja ja nämä eivät nyt päässeet kuvaan.

Hiukan karumman oloisista kuvista löytyvät puistosta löytyvät maakellarit, vuodelta 1880 kummatkin ja kyllä, alemmassakin kuvassakin on maakellari, se on vain niin kadonnut aluskasvustoon että siitä on hyvin vaikea saada kuvaa. Mutta tuon pensaikon sisässä se tosiaan on, piippukin sieltä pilkistää, maakellarit ovat nimittäin lämmitettävät, jottei pakkanen äityisi säilykkeille liian kovaksi.

Päämaakellari on yllättävää kyllä, aika hyvässä kunnossa, vain ulkona olevat puuosat ovat kärsineet. Kuvaan pian lisää kuvia sisältäpäin niin näette upeat jättikivilohkareet joista se on rakennettu. Sieltä löytyy jopa holvikatto.

Leikekirjasta

Viikonlopun johdosta muutama aukeama leikekirjasta. Tämä kirja kasaantui jo pari vuotta sitten ja valtavat pinot leikkeitä odottavat liimaamista toiseen kirjaan. Olen aika näpertelijä luonteeltani vaikka haluaisin olla useammin ronskin suuripiirteinen. Mutta näitä leikatessani näpertelijä minussa ottaa ylivallan. Tämä on kovin terapeuttista.

Nykyaikaa

Kuvat ovat vuoden 2007 lopulta, sinä talvena lumi ei maassa pysynytkään. Rakennukset saivat kunnostusta osakseen ja uuden maalipinnan 2004 ja ovat säilyneet hyvin ryhdissään, joten ulkopuolisille osille ei ole kiirettä huolehtia remonttia. Kivijalka on aina saanut hengittää asemalla ja runko on pysynyt terveenä. Makasiinin matalampi osa on rakennettu jälkeenpäin ja koko rakennus on kylmää tilaa.

Historiaa

Asema ja lättähattu-juna.

Uusi asema ja höyryjuna pohjoisesta.

Vanha asema pihan puolelta vuonna 1918.

Parolan vanha asema vuonna 1918, samana vuonna kun se poltettiin.

Tämä asema on itseasiassa Parolan uusi rautatieasema, vanha asema nimittäin poltettiin sisällissodan aikaan 1918. Uutta alettiin rakentamaan samana vuonna ja se valmistui 1920, samana vuonna valmistui uusi tavaramakasiini, jonne vastaanotettiin kaikki rahtitavara.

Kuvat Jukka Heinon kokoamasta Parolan seutua kuvina-teoksesta.

Uusi perheenjäsen

Olohuoneemme sai uuden koristuksen. Olen haaveillut moisesta sohvasta jo kauan, kun löytyisi oikean hintainen ja hyväkuntoinen (ja vielä ennen ei edes ollut tilaa) ja nyt se löytyi täältä. Näissä vanhoissa sohvissa on poikkeuksetta niin hyvä istua ja tässä oli mittasuhteetkin niin kohdallaan. Suomalainenkin vielä. On se vaan niin ihana. Suorastaan dekadentti-olo kun tämän sylissä loikoilee...

Valoa eteiseen

Eteisessä oli siihen tilaan aivan liian pieni valaisin joka jätti nurkat pimeiksi. Pistimme tilalle jo kauan sitten ostetun ja hyvin palvelleen kattokruunun, tuunasin valaisinta kerran Indiskan alesta ostetuilla kahdella koristeköynnöksellä ja laitoin vielä keskelle yhden puristekristallin. Tuumasin että toimii, aika hunajaisen makea lopputulos mutta ei liian.

Salapoliisityötä

Kuvat: Lämmityslaite Oy:n julkaisu, 1917. Helsingin yliopiston digitoitu kirjasto

Muistatteko vähän aikaa sitten kuvassa karahvien kanssa olleen Lämmityslaite Oy:n pakettikortin? En olisi uskonut tämän lapun perusteella selviävän muuta kuin tämän yrityksen historiaa mutta miehen uskomattoman salapoliisityön avulla selvisi paljon enemmän.

Helsingin yliopiston digitoidun arkiston avulla selvisi että Lämmityslaite Oy on vastannut kaikista lämmitysjärjestelmistä Parolan asemaan vuonna 1918 kun rakennusta vielä rakennettiin vanhan palaneen aseman tilalle. Lappu on siis aivan yhtä vanha kuin talokin ja säilynyt lattian sisässä turpeen seassa hyvässä kunnossa. Samaisesta arkistosta selvisi mallikuvia ajanmukaisista helloista, liesistä ja uuneista, jopa rakennuskustannukset ja asennusohjeet. Asemalla on ollut "Ihanne"-lämmitysjärjestelmä, ja nyt meillä on tiedossa jopa vähän alkuperäisten uunien malleja. Ja nyyhkis, kaikki uunit kaikissa huoneissa ovat olleet ilmeisesti kaakeliuuneja...

Komuutti

Meidän makuuhuoneen nurkassa yöpöytänä toimiva pikku komuutti on hiukka rähjäisen oloinen mutta kovin vankka. Se on isäni tekemä pienenä kun heillä ei ollut oikein kunnon puuta eikä työkaluja mutta komuutti tarvittiin joten sen hän tekikin. Käsin veistetty, yhä oikein hyvin toimiva, se on alkuperäisessä värissään ihanimpia huonekaluja mitä meiltä löytyy.

Viikonloppua

Minäkin sain postia! Kovasti ihailemiani Liivian kortteja tupsahti iso nippu kotiin. Kortit piti heti pistää kuvaukseen.
Peltijuna löytyi kirpputorilta erittäin edullisesti sillä se vaatii vähän korjausta. Uskon että kelloseppä voisi osata auttaa tämän veturin vieterin kanssa. Kun tuli radankin kanssa niin pitihän se asemalle mukana tuoda.

Olemme vähän jumiutuneet kuvaamaan ruokasalin vanhalla pöydällä kaikkea mahdollista kun se on ainakin järjestyksessä kotona vaikka muut paikat kärsisivät kaaoksen kourissa.

Sivumakuuhuoneen lattian värinvalinta aiheuttaa melkoista päänvaivaa. Ensin halusin löytää värin joka täsmäisi kynnyksen väriin, mutta se tuntuu olevan mahdoton tehtävä ainakin valmiista värivaihtoehdoista. Täytyy vielä tutustua Rakennusapteekin pellavaöljymaali-valikoimaan tai tyytyä kompromissiin, tästä värin valinnasta on nyt käyty neuvotteluja miehen kanssa sen verran että valinta pitäisi jo tehdä. Kun siltä mieheltä meinaa jo mennä hermot tähän jahkaamiseen..

Jotain keltaista

Orkideaa ei taida häiritä jos on vähän vetoa, tai jos on vähän viileää, ja jos ei kastele sitä hurjan paljon, sille näyttäisi vain riittävän erittäin runsas valomäärä. Hämmästyttävästi olen saanut ensimmäistä kertaa koskaan orkidean kukkimaan uudelleen ja tämän yksilön väri on ihanan kevään keltainen.

Keittiössä ei vielä aivan uskalla ottaa kokonaisuuskuvia, vaikka pesin sitä kuukauden päivät, ja välillä yölläkin, töiden jälkeen (en liioittele lainkaan, laskin päivät) vuokralaisen jäljiltä, näyttää se vielä hiukan rähjäiseltä. Ehkä vaihtamalla hirveän loisteputkivalaisimen parempaan saisi kokonaistunnelman korjattua niin hyvin että pienet pysyvät likatahrat eivät niin haittaa. Liikaa ei kannata hinkutella kun parin vuoden sisään täälläkin pitäisi tehdä remonttia. Mutta vaalimme myös keittiössä vanhaa, ja kunnostamme vanhat kokopuiset keittiönkaapistot, katalogeista ei meidän keittiötä löydy.

Vanhat emaloidut naulakot ovat ihania. Keltaiset pyyhkeet ovat löytyneet armeijan ylijäämävarastosta, ne ovat valtavan hyvää pellavaa ja tekstissä lukee ruotsiksi "puolustusvoimien sairasosasto-keittiö".

Lämmityslaite Oy Helsinki

Tämä lattian sisästä löytynyt pieni vanha pakettikortti kukaties kuinka kaukaa historiasta ei päässyt takaisin lattian sisään ainakaan vielä, sen sijaan se pääsi heti kuvattavaksi karahvien kanssa. Näissä tulee tarjoiltua viinit ja muut juomat kun on semmoinen tunne että kaipaa vähän hienompaa kilistelyä tai muuten vain kauniimpaa pöydälle kuin muovista kannua. Luksusta arkeen.

Jotakin on Lämmityslaite Oy Helsinki lähettänyt Parolaan jollekulle siinä paketissa missä tämä kortti on ollut kiinni, teksti on osin kadonnut ja osaa en osaa lukea kun käsiala on kuin hieroglyfejä.